Rakenteet muuttuvat – mihin suuntaan?

138
Raijas ja Repo (2009, 14) nostavat esille hyvinvointi ja terveyspalveluiden tulevaisuutta
koskevassa raportissaan sen seikan, että kuluttajia ei voisi enää luokitella heidän sosiodemografisten
ominaisuuksien perusteella vaan ihmiset haluavat olla yksilöitä. Ajatus
yksilöllisistä, ”juuri minulle luoduista” palveluista luo uudenlaisia kuluttajia. Se näkyy
myös halussa ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, joka voi tarkoittaa sekä fyysisestä
hyvinvoinnista huolehtimista kuin myös rahallista panostusta omaan hyvinvointiin.
(ks. esim. Kaarakainen 2008, 129–135, Giddens 2007, 138.) Muun muassa Jonathan
Tritter kumppaneineen (2010) on raportoinut kiinnostavan ja kriittisen vertailun
asiakkaan ja palvelujärjestelmän välisten suhteiden muutoksesta.
Myös kunnat käyttävät entistä enemmän ostopalveluita yksityiseltä sektorilta,
mutta nämä ostot eivät tulleet esille tämän indikaattorin tarkastelussa. Kuntien
käyttämien ostopalvelujen määrää ja alaa selvitetään ARTTU-tutkimuksen toisessa
vaiheessa 2010–2012.
Perusterveydenhuollon lääkärissä käyntien määrä on laskenut vuosien 2006 ja
2008 välillä kaikissa ARTTU-kuntaryhmissä, lukuun ottamatta kaupunkiseutujen
kuntia. Niissä käyntimäärä oli hiukan noussut. ARTTU-kuntaryhmien tarkastelussa
kunnat poikkesivat jonkin verran toisistaan. Kuntakokoluokkien vertailussa avohoidon
kaikkien lääkärissä käyntien määrä oli laskeva. Eniten lääkärissäkäynnit olivat vähentyneet
kuntaryhmässä 5 001–10 000 asukasta, jossa 2006 käyntimäärä oli 2193 käyntiä
1 000 asukasta kohden. Näissä kunnissa oli vuonna 2008 yhteensä 1993 käyntiä 1 000
asukasta kohden. Lääkärissäkäyntien vähenemiseen ovat voineet vaikuttaa monet syyt,
mutta perusoletuksena voidaan kuitenkin pitää, että palveluiden tarve ei laske vaan
sen suunta on kasvamaan päin. Kiinnostavaa on analysoida seurantavaiheessa, mikä
vaikutus palvelujen käytön vähentymiseen on mahdollisesti palvelupisteiden etäisyyden
muutoksilla (muun muassa yhteispäivystykset) tai puhelinpalvelujen ja verkkopalvelujen
kehityksellä. Kustannusten nousua voi selittää esimerkiksi toiminnan muutoksista
johtuvat seikat. Seuraavassa vaiheessa onkin mielenkiintoista seurata nimenomaan
kustannuskehityksen rakennetta.
Paras-hankkeen edetessä on kiinnostavaa verrata kuntalaisten tekemiä terveyspalvelujen
käyttämistä koskevia valintoja (sikäli kuin heillä on ollut valinnanmahdollisuutta)
suhteessa yhtäältä valmisteluvaiheessa olevan uuden terveydenhuoltolain valinnanvapautta
koskeviin periaatteisiin, ja toisaalta yleisempiin kansalaisten terveyspalveluja
ja valinnanmahdollisuutta koskevien tutkimusten tuloksiin.
8.6 Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisen suunta
Sosiaali- ja terveyspalvelujen kannalta kunta- ja palvelurakenneuudistus on toiminnan
uudistamiselle mahdollisuus ja myös välttämättömyys . Uudistus saattaa myös vaikuttaa
palvelujen yhteiskunnallisen perustehtävän kannalta keskeisiin kysymyksiin, kuten
palvelujen saavutettavuuteen, oikea-aikaisuuteen ja toiminnalliseen eheyteen. Väestön
ikääntyminen näkyy tutkimuskunnissa yhtäältä kasvavana vanhuspalvelujen tarpeena,
ja toisaalta siihen liittyy myös Paras-hankkeen kunnille tarjoama mahdollisuus kehittää
uusia palvelumuotoja, jotka ylittävät perinteiset toimialarajat. Lapsiperheiden palveluissa
lasten määrän väheneminen ei automaattisesti merkitse kustannusten vähenemistä.
ACTA