Rakenteet muuttuvat – mihin suuntaan?

141
kunnallisessa – yhtä hyvin kuin valtiollisessa – päätöksenteossa nostetaan keskusteluun
ja ratkaisujen pohjaksi ongelmat tai asiantilat, joihin halutaan muutosta. Sosiaali- ja
terveyspalvelut Paras-uudistuksessa alkuvaiheen arviointitutkimuksen lopuksi voimme
todeta, että lähtökohtatilannetta vuonna 2006 leimasi sekä organisatorinen että
palveluiden sisällöllinen monialaisuus. Keskeiseksi kysymykseksi nouseekin se, mihin
ja miten Paras-hanketta kunnissa halutaan käyttää, ja onko se hyvä johtamisen väline
– ja jos on, niin kenelle?
Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluilta odotetaan siis selvästi uudenlaisia, sekä
kustannuksiltaan edullisempia että ehkä nykyistä paremmin asukkaiden tarpeisiin
vastaavia palveluja. Voidaan olettaa, että Paras-hanke antaisi tähän mahdollisuuden,
sillä se saattaa ylläpitää myös – ainakin joissain tutkimissamme kuntaryhmissä – halua
uudenlaiseen innovatiivisuuteen. Julkisilla sosiaali- ja terveyspalveluilla on tutkimusten
mukaan edelleen suomalaisten vankka tuki ja niitä pidetään tärkeinä. Palveluiden laatuun
uskotaan, joskin myös kritiikki palvelujen laatua ja saatavuutta kohtaan lisääntyy
myös (Siltaniemi ym. 2009, 229–231).
Taloudellisesti tiukkoina aikoina organisaatioissa saattaa ilmetä uudistamisen
sijaan myös muuttumattomuuden ongelma, eli pitäydytään mieluummin perinteisissä
toimintamalleista kuin etsitään radikaaleja uusia työtapoja. Tätä kutsutaan irrationaalisen
organisaation paradoksiksi (Brunsson 1985; Vartola 2004). Muuttumattomuuden
ongelma voi syntyä siitä, että päätös – esimerkiksi kuntaliitoksesta tai sosiaali- ja
terveyspalveluiden organisaatiouudistuksesta – antaisi mahdollisuuden uusiin ja asukasresposiivisiin
toimintamalleihin. Tätä tavoitetta edistävän toimintatavan valintaa
ei kuitenkaan tapahdu, vaan toimintatapa saattaa jopa säilyä entisellään tai palvelun
ympärille vain lisätään erilaisia uusia organisoinnin järjestelmiä. Yksi ongelma selittäjä
saattaa Paras-hankkeessa olla se, että strategiset päätökset on tehty erillään toiminnallisista
lähtökohdista (Haveri & Stenvall 2009, 234). Lisäksi, kunta, sosiaali- ja terveydenhuollon
erilaiset organisointitavat sekä hallinnon rakenteet muodostavat työntekijöille
toimintaympäristön, jossa palveluille asetettujen tavoitteiden pitäisi toteutua. Työyhteisöt
kokonaisuudessaan, organisaatio- ja päätöksentekorakenteineen, työntekijöineen ja
johtamisjärjestelmineen luovat edellytykset sille, kuinka ARTTU-kunnissa saavutetaan
Paras-hankkeen edellyttämiä tavoitteita – tai miksi niitä ei saavuteta.
Ensimmäisen vaiheen tutkimuskauden kuluessa ilmeni, että kuntien sosiaali- ja
terveyspalveluiden organisointiin liittyy tai niitä ohjaa hyvin monialainen, risteävien ja
limittäisten organisaatioiden joukko. Asiakkaiden mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa
on – kuntalain 27 § ja sosiaalihuoltolain (719/1982) mukaisesti – teema jota emme
vielä tässä ensimmäisen vaiheen tutkimuksessa selvittäneet Se on kohteena ARTTUohjelman
vuosien 2010–2012-tutkimusjaksolla, osana palveluiden suunnitteluun ja
toteutukseen sekä palvelutarvetta synnyttävien ongelmien ehkäisyyn liittyvässä tutkimusalueessa.
Sosiaali- ja terveyspalveluissahan ei ole koskaan kyse vain instituutioista
ja rakenteista, vaan sekä rakenteista, henkilöstöstä että asiakkaista ja lisäksi on kyse
palvelujen järjestämistä koskevasta johtamisesta ja päätöksenteosta. Suomen julkisen
hallinnon organisaatioita koskevat aiemmat kansainväliset tutkimukset osoittavat,
että hallinnon uudistukset ovat lisänneet hallinnon byrokraattisia piirteitä. Eräs tätä
selittävä tekijä voi olla se, että hallitus haluaa varmistaa toimintapolitiikan demokraat-
RAKENTEET MUUTTUVAT – MIHIN SUUNTAAN?