Rakenteet muuttuvat – mihin suuntaan?

Kuvioihin 16 ja 17 on koottu sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannusten euromäärät
asukasta kohden vuosilta 2006 ja 2008 Arttu-tutkimuksen kuntaryhmittäin ja
kuntakokoluokkien mukaan. Molemmilla ryhmittelytavoilla näkyy nettokustannusten
selkeä nousu vuodesta 2006 vuoteen 2008. Poikkeuksena on kuntakokoluokka
10 001–20 000 asukasta, jossa nettokustannukset olivat pysyneet lähes ennallaan.
Kuntakohtaiset tiedot löytyvät liitekuvioista.
Kokonaisuutena tulokset ARTTU-tutkimuskuntien sosiaali- ja terveydenhuollon perusrakenteesta
ja palvelukokonaisuuksien kustannuksista voidaan tiivistää seuraavasti:
ARTTU-tutkimuskuntien hallinnollisen rakenteen yleisin malli, 24 kuntaa, oli vuonna
2006 sellainen, jossa kunta tuotti itse sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. ARTTUkunnista
10 oli sellaisia, joissa kunta tuotti sosiaalihuollon palvelut ja kuntayhtymä
terveydenhuollon palvelut. Vuonna 2009 yleisin malli oli edelleen kunta itsenäisenä
sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjänä, mutta isäntäkuntamallin käyttö palvelujen
järjestämisessä voimistui. Palvelu- ja toimintarakenteiden uudistus sisältää siis monia
erilaisia vaihtoehtoja. Koska rakenteellisten uudistusten vaihe on kunnissa vielä kesken,
ei esimerkiksi palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen tai kustannuksiin liittyviä
ehdottomia tuloksia voida esittää. Samoin on liian varhaista arvioida, mitä uudistukset
vaikuttavat palveluiden kokonaisuuteen tai toimivuuteen. Saattaa olla myös niin,
että uudistamisprosessin kuluessa kunnissa kokeillaan hyvinkin erilaisia rakenteellisia
vaihtoehtoja, joista osa toimii väliaikaisesti, ja niistä luovutaan kokeilun seuraavassa
vaiheessa (Haveri & Stenvall 2009). Vuoteen 2010 mennessä kuntien sosiaali- ja
terveyspalveluiden kohdalla on noussut esiin myös huoli palvelujen pirstoutumisesta
ja siitä, että aikaisempi yhteistyö palveluntuottajien väliltä katoaa. Toisaalta samaan
aikaan kunnissa on myös kehitetty uusia, palveluja eheyttäviä ja/tai niiden saatavuutta
parantavia toimintamalleja, kuten elämänkaarimallin mukaiset toimintatavat tai
verkkopalvelut.
Kustannusten osalta ARTTU-kuntien ryhmittely osoitti myös ryhmien keskinäisiä
eroja. Vuodesta 2006 vuoteen 2008 sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannukset/
asukas kasvoivat eniten, keskimäärin 23 prosenttia kuntaryhmässä syvenevän yhteistyön
kunnat. Kuntaliitoskunnissa nettokustannusten nousu oli noin 17 prosenttia ja
vähäisintä nousu oli kaupunkiseutujen kunnissa sekä ARTTU-kuntaryhmässä muut
kunnat, keskimäärin 15–16 prosenttia.
Organisaatiorakenteet ovat muuttuneet ja monimuotoistuneet niin, ettei aivan
suora rakenteiden vertailu eri tutkimusvuosien välillä ole edes mahdollista. Kokonaiskuva
palveluiden hallinnollisesta rakenteesta osoittaa kuitenkin että muutoksia tapahtuu
koko ajan, että muutosvauhti on nopeaa, ja että kustannukset kohoavat. Kustannusten
kohoaminen organisaatiouudistusten alkuvaiheessa on tutkimusten mukaan väistämätöntä.
Mahdolliset säästöt, mikäli niitä voidaan osoittaa, tulevat vasta myöhemmässä
vaiheessa. (Kalland 1996.) Tästä syystä emme tässäkään tutkimuksessa voi väittää, että
kustannusten nousu tai lasku johtuisi suoraan Paras-uudistuksesta, tai että Paras-uudistus
ylipäätään vaikuttaisi selvän positiivisesti tai negatiivisesti kustannuksiin. Kunnissa,
kuntataloudessa ja laajemmin yhteiskunnassa hyvin monet asiat vaikuttavat suoraan tai
välillisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeeseen, palvelutarpeen vaativuuteen. Näistä
monet ovat sellaisia, että niihin ei voida vaikuttaa Paras-hankkeen keinoin. Sen sijaan
67
RAKENTEET MUUTTUVAT – MIHIN SUUNTAAN?