Rakenteet muuttuvat – mihin suuntaan?
Rakenteet muuttuvat - mihin suuntaan? - Kunnat.net
Rakenteet muuttuvat - mihin suuntaan? - Kunnat.net
- No tags were found...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
44<br />
saatavilla runsaasti tilastollista indikaattoritietoa. Tässä tutkimuksessa periaatteena<br />
on ollut valita mahdollisimman selkeitä indikaattoreita joiden avulla voi parhaiten<br />
seurata sitä, miten tutkittavana olevat palvelut ja niiden organisoinnin tavat <strong>muuttuvat</strong><br />
Paras-uudistuksen aikana, tai kuinka niitä uudistetaan Paras-prosessin tarjoamilla<br />
mahdollisuuksilla. Esittelemme tässä raportissa tulokset pääasiallisesti edellä luvussa<br />
3.3 kuvatun ARTTU-ohjelman kuntaluokittelun mukaisesti. Osa tilastoaineistoista on<br />
kuvattu myös kuntakokoluokan mukaan. Lisäksi jokaisen ARTTU-ohjelmassa mukana<br />
olevan 40 kunnan kuntakohtaiset tiedot löytyvät raportin liiteosasta.<br />
Palveluja kuvaavat yleiset käsitteet<br />
Järjestämisellä tarkoitamme sitä lakisääteistä lähtökohtaa, joka velvoittaa kunnat järjestämään<br />
sosiaali- ja terveyspalvelut kuntalaisilleen. Käytännössä kunnat järjestävät<br />
palvelut itsenäisenä toimintana tai kuntien yhteistoimintana. Kuntien yhteistoiminnan<br />
malleja on useita, näistä esimerkkeinä ARTTU-tutkimuskunnissa ovat kuntayhtymät<br />
ja isäntäkuntamallit. Vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä ja<br />
niiden rahoituksesta on kunnilla (HaVM 8/2010, 6). ARTTU-sanakirja määrittelee<br />
järjestämisvastuun Paras-lainsäädännön sisällön mukaisesti: Perusterveydenhuollosta<br />
ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä huolehtiminen tarkoittaa näiden<br />
palvelujen järjestämisvastuun kohdentumista vähintään noin 20 000 asukkaan kunnalle<br />
tai yhteistoiminta-alueelle. (ARTTU-sanakirja 2010.)<br />
Tuottamistavoilla tarkoitamme sitä, miten kunnat tuottavat palveluitaan: yksin,<br />
yhdessä, tai ostamalla niitä yksityisiltä. Palvelut voi tuottaa monilla tavoilla. Arttu-sanakirja<br />
erottelee kaksi päätapaa. Oma tuotanto tarkoittaa perinteistä kunnan omassa<br />
organisaatiohierarkiassa tapahtuvaa tuotantoa. Markkinasuuntautuneet toimintatavat<br />
tarkoittavat ohjaussuhteissa tilaaja-tuottaja -asetelmaa, sopimusperusteisuutta ja siinä<br />
ohjauksen kohteena ovat useimmiten palvelut. Tilaaja-tuottaja -malli on lisääntynyt<br />
huomattavasti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa viimeisten vuosien aikana.<br />
Sillä tarkoitetaan julkisten palveluiden tuotannon organisoimista siten, että palvelun<br />
tilaajan ja tuottajan roolit erotetaan toisistaan. Tilaajana toimii kunta, esimerkiksi<br />
tilaajalautakunta tai muu kunnallinen toimielin. Tuottajana voi toimia joko kunnan<br />
oma tai sen ulkopuolinen organisaatio. Tilaajan ja tuottajan välistä toimintaa ohjataan<br />
sopimuksilla (ARTTU-sanakirja 2010). Toimintatavoista ei ole olemassa yhtä yhtenäistä<br />
mallia, vaan sovellukset, samoin kuin toiminnassa noudatettava avoimmuus,<br />
poikkeavat eri kunnissa.<br />
Elämänkaarimalli palveluiden tuottamistapana on ollut selvässä kasvussa. Se<br />
perustuu ajatukseen kuntalais- ja asiakaslähtöisemmästä palvelutoiminnasta, jolla<br />
kootaan väestöryhmien palvelut ehjiksi ja helposti käytettäviksi kokonaisuuksiksi.<br />
Elämänkaarimalli on organisoitu kuntalaisten elämänvaiheiden mukaisiin palvelukokonaisuuksiin,<br />
jolloin lähtökohtana on palvelunkäyttäjä. Elämänkaarimallin keskeinen<br />
tavoite on myös edistää eri toimialojen välistä yhteistyötä ja samalla lieventää lähtökohtaisesti<br />
ammattialakeskeisyyteen sidottua palvelurakennetta. Palvelutoiminnan<br />
käytännön johtaminen ja asiakastyö on organisoitu pääosin kunkin väestöryhmän<br />
tarvitsemien palveluprosessien mukaisesti. Tällöin kunnan päättäjät voivat huolehtia<br />
kokonaisvaltaisemmin eri väestöryhmien palvelukokonaisuuksista sekä ohjata voima-<br />
ACTA
Change language