Rakenteet muuttuvat – mihin suuntaan?

34
netta osana julkista taloutta, sekä valtion toimenpiteiden vaikutusta kuntatalouteen.
Valtionvarainministeriön laatimat Peruspalvelujen tila -raportit ovat niin ikään osa tätä
lakisääteistä peruspalveluohjelmaa. Raporttien keskeinen tehtävä on antaa hallinnon eri
tasoilla oleville päätöksentekijöille yleiskuva niistä suurten väestöryhmien tarvitsemista
ja sisällöltään merkittävistä peruspalveluista, joihin kunnat saavat rahoitusta valtiolta.
(Peruspalveluohjelma 2006–2009 sekä 2010–2013; Peruspalvelujen tila -raportti 2008;
Julkinen talous tienhaarassa 2010, 140–145.)
Peruspalveluohjelmissa kunnallisia palveluita ja niiden rahoitusta tarkastellaan
siis valtiontalouden lisäksi myös kuntatalouden näkökulmasta. ARTTU-hankkeen
ensimmäistä tutkimusajankohtaa koskeva, vuosille 2006–2009 kohdistettu peruspalveluohjelma
valmisteltiin valtiovarainministeriön johtamassa ministerityöryhmässä, jossa
olivat edustettuina sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja opetusministeriö
sekä Suomen Kuntaliitto. Peruspalveluohjelma painottui sosiaali- ja terveydenhuollon
sekä opetus- ja kulttuuritoimen palveluihin ja rahoitukseen. Ohjelmassa korostettiin
talouden tiukkaa tilannetta ja todettiin, että “Kokonaan uusiin palveluvelvoitteisiin
suhtaudutaan hallituskaudella pidättyvästi” (Peruspalveluohjelma 2006–2009, 38).
Vuosien 2006–2009 peruspalveluohjelmaan sisältyvissä toimenpiteissä todettiin lisäksi,
että hallitus käynnistää ohjelmakaudella kunta- ja palvelurakenneuudistuksen. Sen
tavoitteiksi mainittiin toimivan palveluverkon luominen ja eri palvelujärjestelmien
välisen yhteistyön kiinteyttäminen. Uudistuksen perusteluissa mainittiin, että kuntien
vastuulla olevien palveluiden järjestämiselle tulee saada riittävä väestöpohja ottaen
huomioon alueelliset erityispiirteet. (Sisäasiainministeriö 2005; Peruspalveluohjelma
2006–2009).
Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuu siis yhtä aikaa Paras-hankkeessa
tapahtuvien uudistusten rinnalla useita muita kehittämisohjelmia ja lainsäädännön
uudistamisen tavoitteita, kuten edellä on kuvattu. Kukin ministeriö pyrkii edistämään
oman toiminta-alueensa tavoitteita, ja eri ministeriöillä saattaa olla toisistaan poikkeavia
tavoitteita Paras-uudistuksen toteutukselle. Päällekkäinen tai ristikkäisohjaus saattaa
synnyttää kunnissa myös epätietoisuutta ja tehottomuutta. Tämä voi osaltaan joko
haitata tarpeelliseksikin arvioitujen uudistusten toteuttamista tai ohjata keskustelua
uudistuksen kannalta toissijaisiin kysymyksiin, esimerkiksi arvovalta- tai asiantuntijuusreviirien
puolustamiseen. (Tiili 2008; Politiikkaohjelmat 2009.)
2.5 Peruspalvelut kuntakokonaisuudessa
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat keskeinen osa hyvinvointipalvelujen kokonaisuutta ja
kunnan perustehtävää. Kunnan perustehtävä on kuntalain (519/2007 1 §, 3 mom.)
mukaan ”pyrkiä edistämään kuntalaisten hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan”.
Yksi Paras-hankkeen keskeisistä uudistamistavoitteista on hyvinvointia edistävien ja
asukkaiden tarpeisiin vastaavien palvelutapojen tuottaminen taloudellisesti kestävällä
tavalla. Hankkeen toteuttaminen tai sitä koskeva arviointi eivät voi keskittyä
vain rakenteisiin tai kustannuksiin, koska silloin saatetaan ohittaa kokonaisuuden
kannalta tärkeitä asioita, kuten palvelun saavutettavuus, henkilöstön osaaminen tai
demokratian ja kuntalaisten osallisuuden merkitys. Uudistuksen keskeisiä kysymyksiä
ovat niin ikään asukkaiden luottamus palveluihin ja heidän näkemisensä vaikuttavina
ACTA