Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille - Nuorten Akatemia

vaitsee liikkuakseen”. Liikuntaan liittyvä motorinen toiminta edellyttää
aina myös kognitiivista toimintaa kuten tarkkaavaisuuden suuntaamista,
toiminnan suunnittelua ja tarkkojen havaintojen tekemistä omasta
kehosta ja ympäristöstä. Kun lapsi liikkuu – myös kognitiiviset toiminnat
väistämättä kehittyvät ja muuttavat muotoaan taitojen kehittyessä.
Keskilapsuuden alkua, eli noin 7 vuoden ikää, voidaan pitää kehityksellisenä
siirtymävaiheena, jossa biologinen ja kognitiivinen kehitys
mahdollistaa aiempaa itsenäisemmän toiminnan ja vastuun ottamisen
omasta toiminnasta. Lapsen itsenäinen liikkuminen lähiympäristössä
esimerkiksi koulumatkoilla, harrastuksissa ja yhteydenpidossa kavereihin
lisääntyy nopeasti. Samalla myös lapsen liikkumiseen liittyvät havaintotaidot
ja kyky arvioida omia suorituksiaan paranee. Lapsi pystyy
nyt myös ajattelussaan irtautumaan välittömistä aistihavainnoista ja kyky
pitää mielessä samanaikaisesti useita tilanteeseen liittyviä piirteitä paranee.
Tästä syystä ajatteluun tulee lisää joustavuutta erilaisten elämän
konkreettisten ilmiöiden ymmärtämisessä. Samalla tämä merkitsee myös
luopumista monista sadunomaisista ja lapselle tärkeistä uskomuksista.
Lapsen omalla aktiivisella toiminnalla on merkittävä vaikutus siihen,
miten hän kehittyy ja oppii sekä miten hänen tietovarantonsa karttuu.
Vähitellen lapselle alkaa kehittyä myös tietoa siitä, millä tavoin erilaisia
asioita voi parhaiten oppia (”opin parhaiten, jos saan kokeilla itse”) tai
muistaa (”kun toistan numeroita mielessäni, muistan ne paremmin”)
tai millaisia strategioita tai keinoja voi oppimisen apuna käyttää (”opin
uuden tempun parhaiten kun katson tarkasti miten muut sen tekevät
ja harjoittelen sitä sitten vaiheittain”). Myös lapsen omat käsitykset ja
uskomukset omista oppimismahdollisuuksista vaikuttavat motivaation
muodostumiseen ja sitä kautta toimintaan ja oppimistilanteissa suoriutumiseen.
Oppimista ja kognitiivista uteliaisuutta tukee aikuisen lapsen
itsenäisyyttä ja pätevyyttä tukeva asenne ja tulosten korostamisen välttäminen.
Lapsen ja aikuisen vuorovaikutuksen lämminhenkisyys ja aikuisen
herkkyys lapsen yksilöllisille piirteille ja tarpeille ovat oppimismotivaation
rakennusaineita.
Nuoruusiässä ajattelu muuttuu abstraktimmaksi ja käsitteellisemmäksi.
Tämä liittyy esimerkiksi siihen, että nuoren omaa minäkuvaa,
60