pdf-muodossa. - Tampereen ammattikorkeakoulu
pdf-muodossa. - Tampereen ammattikorkeakoulu
pdf-muodossa. - Tampereen ammattikorkeakoulu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
151<br />
Teollisuusekologia<br />
Ennen teollisuusekologiaan tutustumista, keskitymme<br />
johdantona hetkeksi monimuotoisuuteen<br />
– ja monimutkaisuuteen. Aiemmin<br />
monimuotoisuuden eri tasoja valaistiin muutaman<br />
esimerkin avulla. Yleisimmin monimuotoisuus<br />
ymmärretään arkipuheessa nimenomaan<br />
eliölajien lukumääränä tietyllä paikalla.<br />
Kieltämättä afrikkalainen ruohosavanni on lajistoltaan<br />
paljon rikkaampi kuin arktinen napajäätikkö,<br />
mutta monimuotoisuuden arvo<br />
voi kuitenkin perustua myös ekosysteemissä<br />
elävien eliöiden monimutkaiseen vuorovaikutukseen<br />
keskenään.<br />
Kotimaisena esimerkkinä voisi toimia vaikkapa<br />
muutaman vuoden ikäinen hakkuuaukko<br />
ja 200-vuotias aarniometsä. Kun satunnaiselle<br />
kulkijalle esitetään kysymys, kummanko elinympäristön<br />
lajistollinen monimuotoisuus on<br />
korkeampi, useimmat veikkaavat aarniometsää.<br />
Kuitenkin jos selvitämme vaikkapa kovakuoriaisten<br />
lajimäärät kummastakin elinympäristöstä<br />
voi horsmaa, vadelmaa ja heinikkoa<br />
puskeva hakkuuaukko olla kovakuoriaisten<br />
kannalta lajistollisesti rikkaampi elinympäristö.<br />
Aarniometsän monimuotoisuuden arvo<br />
piilee sen paljon monimutkaisemmassa ekosysteemissä.<br />
Esimerkkinä voisi jälleen toimia<br />
hyönteinen. Korpikolva on aarniometsiin sopeutunut<br />
kovakuoriainen, joka tarvitsee keskiiältään<br />
135–185 vuotta vanhan metsän. Pelkkä<br />
metsä ei kuitenkaan riitä, vaan elinpaikalla<br />
täytyy olla runsaasti kaatuneita kuusia. Korpikolvan<br />
asuttaman kuusen on oltava läpimitaltaan<br />
vähintään 30 senttiä ja puun rungon<br />
täytyy olla vähintään puoliksi kuoren peitossa.<br />
Lahottajien sienirihmastoa ei saa olla enempää<br />
kuin 75 prosenttia kuoren alla ja lisäksi puun<br />
täytyy olla suurimmaksi osaksi oksiensa varassa<br />
irti maasta (Siitonen & Saaristo 2000). Korpikolvan<br />
vaatimuslista on pitkä, sen sijaan hakkuaukealla<br />
elävälle vattukuoriaiselle on aivan<br />
sama kasvaako vadelma ensivuonna tienposkessa<br />
vai puutarhassa.<br />
Hyppy ekosysteemeistä ja niiden monimutkaisuudesta<br />
teollisiin järjestelmiin on yllättävän<br />
lyhyt. Ekosysteemien monimutkaisuus<br />
ja sitä kautta saavutettava monimuotoisuus<br />
opettavat meille toisaalta sen, että mitä vaateliaampi<br />
on, sitä hankalammaksi muuttuu<br />
oikeanlaisen elinympäristön löytäminen. Toisaalta<br />
monimutkaisuutta voidaan tarkastella,<br />
ja ihastella, myös siitä näkökulmasta, että ilman<br />
monimutkaista, kytkeytynyttä systeemiä,<br />
niin ihmeellistä eläintä kuin korpikolva ei voisi<br />
olla olemassa.<br />
Ekosysteemin kytkeytyneisyyden mukanaan<br />
tuomia etuja voidaan tarkastella teollisuusekologian<br />
näkökulmasta. Teollisuusekologia<br />
on oma tieteenalansa, jonka kautta pyritään<br />
kopioimaan luonnossa toimivia malleja<br />
teollisuuteen. Yksinkertaistettuna pyritään siihen,<br />
että yhden tehtaan jätteestä tulee toisen<br />
tehtaan raaka-ainetta. Voimmekin kysyä, mikä<br />
luonnossa loppujen lopuksi on jätettä vai olisiko<br />
jäte sittenkin vain ihmisen oma keksintö?<br />
Kalundborgin teollisuusalue Tanskassa on<br />
klassinen teollisuusekologian esimerkki eri<br />
teollisuuslaitosten välisestä symbioosista, yhteiselosta,<br />
josta kaikki osapuolet hyötyvät. Sitä<br />
sanotaan yhdeksi maailman ensimmäisistä teollisuusalueista,<br />
jolla jätteiden ja käytetyn energian<br />
määrää lähdettiin tietoisesti vähentämään<br />
kytkemällä samalla alueella toimivien tehtaiden<br />
materiaali- ja energiavirtoja toisiinsa.<br />
Teollisuusekologian ensimmäinen yliopistotasoinen<br />
oppikirja julkaistiin vuonna 1994<br />
(Graedel & Allenby, 1994) ja ensimmäiset<br />
teollisuusekologiaa kuvailevat kirjoitukset julkaistiin<br />
jo 1960-luvulla. Systeemiajattelu ja<br />
ekologian huomioiminen ovat siis olleet jo<br />
pitkään mukana teollisissa prosesseissa ainakin<br />
teorian tasolla. Jostakin syystä ekologian perusteisiin<br />
perehtyviä, insinööreille suunnattuja,<br />
kursseja ei kuitenkaan opetussuunnitelmissa<br />
näy vaan ekologian oppien huomioiminen on<br />
enemmänkin yksittäisten opettajien harteilla.<br />
Teollisuusekologia ei ole selvästikään lyönyt<br />
itseään täysin läpi, vaikka muut suunnat tulevaisuuden<br />
teollisille systeemeille ovat yksi toisensa<br />
jälkeen osoittautuneet elinkelvottomiksi<br />
pitkällä aikajanalla. Selityksiä siihen miksi näin<br />
on käynyt on varmasti useita, mutta eräs mer-
Change language