pdf-muodossa. - Tampereen ammattikorkeakoulu

164
Tuote oli varsin laajasti patentoitu. Sen myyntikatteet
olivat erittäin korkeat. Kysymys oli
lähinnä siitä, paljonko asiakkaalla on varaa
maksaa koneesta. Ei siitä, että koneen myynti
ei olisi ollut valmistajalle taloudellisesti kannattavaa.
Tuote menestyi valtavan hyvin markkinoilla,
mutta sen huippumyyntiluvut tulivat
vasta sitten, kun kiinalaiset alkoivat tehdä sitä
noin 1/3 hinnalla suomalaisiin myyntihintoihin
nähden. Vasta nyt Tamglass / GLASTON
on haastanut suurimmat kiinalaiset valmistajat
oikeuteen patenttirikkomuksista.
HTBS oli lähinnä autojen sivulasikone,
koska se taivutti lasit vain sylinterimäiseen
muotoon. Tamglass tarvitsi sen pariksi välttämättä
ns. takalasikoneen. Keksin menetelmän
vähän yli vuosi Tamglass’in palvelukseen
astumiseni jälkeen. Perustelin keksintöni
toimivuutta väitteillä: 90 % osataan, 5
%:iin tarvitaan keksintöäni ja 5 %:ia voimme
oppia vaikka kehitysmaan lasin taivutuskarkaisijoilta.
Mikään ei auttanut. Keksintöni
kohtasi valtavaa vastustusta ilman asiallista
syytä. Tilanne kärjistyi ja jouduin irtisanotuksi.
Onnistuin saamaan yhteyden italialaiseen
yritysjohtajaan, diplomi-insinööriin,
joka oli tehnyt diplomityönsä pysty- ja vaakatasotaivutuskarkaisusta.
Hän ymmärsi ideani
ja sen antamat mahdollisuudet heti. Vuoden
1995 keväällä saatiin prototyyppi valmiiksi.
Se ristittiin yksinkertaisesti BTF:ksi, (Bending
and Tempering Furnace). Kuva 11 on otettu
sen jälkeen, kun sillä on tehty ensimmäiset
lasit. Prosessi osoittautui erittäin hyväksi ja se
tuottaa lasia mm. Ferrariin, Lamborghiniin,
Sikorsky-helikoptereihin jne. Sen pulma ja
etu on, että se on piensarjakone, huippulaatua
erikoistarkoituksiin.
Kuva 11. Ensimmäinen lasi BTF:llä tehtynä. kevät 1995. (Kuva: IANUA S.p.A: esitemateriaalia)