valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus vuodelta
okv_kertomus2015
okv_kertomus2015
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Apulais<strong>oikeuskanslerin</strong> puheenvuoro<br />
Eduskunnalle ja alkaneen vuosikymmenen koko<br />
yhteiskuntapolitiikalle antaa tämän alueellisen<br />
peruskonfliktin purkaminen.<br />
Alueellinen perusristiriita sisältää kaksi keskeistä,<br />
yhdensuuntaisesti vaikuttavaa tekijää:<br />
työn epätasainen jakautuminen ja työstä saatavan<br />
korvauksen epätasainen jakautuminen. Ne<br />
molemmat lisäävät suuresti yhteiskuntamme jäsenten<br />
keskinäistä eriarvoisuutta. Saattaa tuntua<br />
jossain mielessä oudolta, kun esitän, että tässä<br />
on kyseessä aikapommi, joka ensi sijassa valtiovallan<br />
toimenpitein voidaan purkaa. Sen purkaminen<br />
on mielestäni aloitettava hyvissä ajoin ennen<br />
kuin tämän vuosikymmenen aikana esille<br />
tuleva henkisen alan työttömyys tuo uuden vakavan<br />
pulman yhteiskuntaamme.”<br />
Yllä oleva lainaus ei ole mistään viime vuosien<br />
työllisyyspoliittisten selontekojen tai tiedonantojen<br />
eduskuntakeskustelusta, vaan Tasavallan<br />
Presidentti Urho Kekkosen puheesta, jolla<br />
hän 6 päivänä huhtikuuta 1970 valtiopäivät avatessaan<br />
tervehti Eduskuntaa.<br />
Tasavallan Presidentin tarkoittama yhteiskunnallinen<br />
aikapommi jäi purkamatta, vaikka<br />
hallitusmuodon 6 §:n 2 momentin velvoittavuudesta<br />
omaksuttiin vielä 1980-luvun<br />
loppupuolella tulkintoja, jotka vauhdittivat uuden<br />
ja työttömille työtä turvaavan lainsäädännön<br />
aikaansaamista. Syksystä 1991 maan talouden<br />
ja tuhansien ihmisten elämän luhistaneen ns.<br />
pankkikriisin iskiessä kädet oli kuitenkin nostettava<br />
pystyyn. Näin hallitusmuodon 6 §:n 2 momentin<br />
vielä voimassa ollessa eli ennen vuonna<br />
1995 uusiin perusoikeussäännöksiin kirjattua<br />
hallitusmuodon 15 §:n 2 momenttia kansalaisten<br />
oikeutta työhön koskevan perustuslaintasoisen<br />
säännöksen soveltamislinja joutui massatyöttömyyden<br />
oloissa väistymään.<br />
Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen ja siitä<br />
edelleen vuoden 2000 perustuslakiin kirjattujen<br />
yksittäisten perusoikeuksien merkittävyyttä<br />
ja vaikuttavuutta ihmisten elämään on ollut hyödyllistä<br />
myös oikeudellisin menetelmin tutkia ja<br />
arvioida. Järeämmän luokan tarkastelu on kuitenkin<br />
yhteiskuntapoliittista. Riippumatta siitä,<br />
millaisin yhteiskuntatieteellisin termein yhteiskuntaa<br />
kulloinkin luokitellaan ja määritellään,<br />
on aina ollut ja edelleen on niin, että useimpien<br />
ihmisten elämän perusedellytysten toteutuminen<br />
on kiinni siitä, että heillä on mahdollisuus<br />
tehdä kykyjään vastaavaa työtä. Oikeus työhön<br />
oli hallitusmuodon 6 §:n 2 momentissa velvoittavammin<br />
turvattu, kun taas nykyisessä perustuslain<br />
18 §:ssä julkisen vallan tehtävästä pyrkiä<br />
turvaamaan jokaiselle oikeus työhön on säädetty<br />
tavoitteellisemmalla tasolla. Säätämistavasta<br />
riippumatta on kuitenkin edelleenkin niin, että<br />
”Oikeus työhön” on ihmisten jokapäiväisen elämän<br />
kannalta konkreettisin ja tärkein perusoikeus.<br />
Pitkäaikainen työttömyys on yhteiskuntaoloista<br />
riippumatta aina ollut työttömälle suuri<br />
taloudellinen ja henkinen tappio, mutta kun<br />
suurtyöttömyydestä tulee yhteiskunnassa pysyvä<br />
olotila, yksilötason menetykset saavat rinnalleen<br />
pitkäaikaisia ja vakavia yhteiskunnallisia uhkia.<br />
On jo laajalti tunnustettu ja hyväksytty hokema,<br />
jonka mukaan ”parasta kriminaalipolitiikkaa<br />
on hyvä sosiaalipolitiikka”. Yhä liudentuneempana<br />
yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa<br />
kuitenkin argumentoidaan siihen suuntaan, että<br />
”parasta sosiaalipolitiikkaa on hyvä työllisyyspolitiikka”.<br />
Tämäntyyppisessä ajattelussa kysymys<br />
ei ole niinkään siitä, että työllistämällä<br />
ihmisiä voitaisiin työttömyyskorvausmenoissa ja<br />
sosiaalimenoissa säästää, vaan kaikkien yhdenvertaisista<br />
tarpeista ja oikeudesta kohtuulliseen<br />
turvattuun toimeentuloon ja sosiaalisesti arvokkaaseen<br />
jokapäiväiseen elämään. Nykyisellä, piilotyöttömillä<br />
lisätyllä, työttömien määrällä kysymys<br />
ei ole enää yksittäisten ihmisten, perheiden<br />
ja ongelmapaikkakuntien asukkaiden rajatuista<br />
ongelmista, vaan kokonaisesta noin puolen<br />
20
Change language