koko vuosikirja yhtenä PDF-tiedostona - Pelitutkimuksen vuosikirja

NäyttöPelien audiovisuaalisena kanavana toimi tavallinen tv-lähetys. Näkymä oli samakaikille pelaajille, joten kaikkien pelaajien toiminnot piti myös näyttää samalla ruudulla.Tämä poikkeaa suuresti tyypillisistä moninpeleistä, joissa jokaisella pelaajallaon oma näkymänsä pelimaailman tapahtumiin, eikä pelaaja usein näe muuta kuinomat ja lähellä itseään olevien pelaajien toiminnot.Analogilähetysten ja -vastaanottimien aikana televisiokuvan laatu aiheuttimyös rajoituksia. Käytännössä kaikki pelimme toteutettiin 768*576 kuvapisteentarkkuudella. Vanhojen kuvaputkinäyttöjen takia kuva-alueen laidoille täytyi jättäänoin viisi prosenttia kuva-alasta niinsanotun ”safe arean” ulkopuolelle, koskareunat eivät välttämättä näkyneet joissain televisioissa. Tämä jätti varsinaisen pelininformatiiviseksi kuva-alaksi noin 640*480 pikseliä. Tämä yhdistettynä toisinaanheikon kuvanlaadun vaatimaan vähintään 12 pisteen kirjainkoon käyttämiseen pakottisuunnittelijat optimoimaan kuva-alan käyttöä ja keksimään erinäisiä kikkojakaiken tarvittavan informaation näyttämiseksi.Täytyy tietenkin muistaa, että tuosta käytettävissä olevasta kuva-alastasuuren osan haukkasivat myös tekstiviestien lähettämiseen käytetyn puhelinnumeronja peliohjeiden näyttäminen. Myös reaaliaikainen pelaajien toimintojen jatulosten esittely koettiin tärkeäksi osaksi antoisaa pelikokemusta. Toisinaan televisioyhtiöhalusi mukaan chatin pelaajien vapaata viestintää varten, ja myöhemmässävaiheessa myös juontajasta tuli pakollinen osa pelinäyttöä. Juontajan roolikasvoi myöhemmin niin merkittäväksi, että ainakin Suomessa varsinaiset pelit ovatmiltei kokonaan kuihtuneet pois. Juontajat jäivät kommentoimaan käyttäjien chatviestejätai houkuttelemaan pelaajat soittamaan pelin puhelinnumeroon palkintojentoivossa.Televisiolähetyksen lisäksi peleissä käytettiin myös tekstiviestejä palautteenantamiseen. Esimerkiksi ilmoitukset nimimerkin rekisteröinnin onnistumisestatai pelaajan antaman komennon epäonnistumisesta oli luontevaa lähettäätekstiviestinä vain pelaajalle itselleen. Joissain peleissä pelaaja saattoi myös tilataitselleen erilaisia tilastoja pelin tuloksista tai parhaista pelaajista.SyöttöKuva 1:Putti-mobiilipelin pelinäkymä. Informatiivisen kuva-alueen reunoille on jätetty tilaa ”safearean” vuoksi. Varsinaiselle pelille jäävä alue on varsin pieni.Tekstiviesti on erittäin kätevä väline – paitsi jos sillä täytyy ohjata nopeatempoistatoimintapeliä. Tekstiviestin kulkeminen puhelimesta liittymän tarjoajanoman verkon kautta mahdollisesti toisen puhelinoperaattorin tekstiviestikeskuksenkautta yhdyskäytävään, josta pelin pyörittäjä voi käydä sen hakemassa itselleen,saattoi kestää jopa sekunteja. Tämän jälkeen viesti laitettiin vielä pelin palvelimentietokantaan ja välitettiin pelitapahtumia pyörittävälle ohjelmalle, jotta siirtovoidaan näyttää televisiossa. Valtavasta viiveestä muodostuikin pelisuunnittelunsuurin yksittäinen haaste.Toinen tekstiviesteihin liittyvä haaste oli viestin kirjoittamisen monimutkaisuus.Teknisten rajoitusten takia viestiin ei voinut laittaa pelkkää pelidataa, vaanviestin alussa täytyi aina olla vähintään yhden kirjaimen tunnisteosa, jonka perusteellaviesti toimitettiin oikeaan osoitteeseen. Jos kävi tuuri, tunniste oli jokupuhelimen näppäimistöön määriteltyjen kirjainten ensimmäisistä, siis a, d, g, j, m,p, t tai w. Nämä kirjaimet sai kirjoitettua yhdellä näppäimen painalluksella, muidenkirjainten vaatiessa 2–4 painallusta. Tunnisteen jälkeen tarvittiin välilyönti, minkäPELITUTKIMUKSEN VUOSIKIRJA 2012 - KEMPPAINEN PELISUUNNITTELUN ERIKOISTAPAUS: TEKSTIVIESTIT JA TELKKARI 122