koko vuosikirja yhtenä PDF-tiedostona - Pelitutkimuksen vuosikirja

alan nopean kasvun myötä esiin oli tullut ”kullanvuolijoiksi” kutsuttuja ohjelmistotaloja,joiden kehittämiä ohjelmistoja pidettiin kiireellä kokoon kyhättyinäja viimeistelemättöminä (MikroBitti 2/1984, 66). Käytännössä tässä tilanteessakopiointi saattoi olla varmempi vaihtoehto kuin peliohjelmien ostaminen, koskase esti heittämästä rahaa hukkaan. Lisäksi vuonna 1984 monissa tietokonekaupoissaoli pulaa itse laitteistosta, koska kysyntä ylitti tarjonnan (MikroBitti 2/1984,20–21). Jos sama ongelma esiintyi ohjelmistojen kanssa, ohjelmia saattoi hankkianopeammin kopioimalla kuin odottamalla, että kauppa saisi varastojaan täydennettyä.Ohjelmistokopiointi saattoi olla myös virallisia maahantuontiväyliä nopeampitapa hankkia ohjelmisto. Esimerkiksi vuonna 1984 julkaistu Boulder Dash-peli tuli Suomessa myyntiin vasta vuonna 1985. Kaupallisesti menestynyt ja hyvinarvosteltu peli ei myynyt Suomessa, sillä peli oli jo levinnyt suomalaisille käyttäjillepiraattikopioina. (Saarikoski & Suominen 2009, 23.) Peliohjelmat saattoivat siis ollahelpommin saatavilla kopioina kuin liikkeistä, mikä voi pitää paikkansa etenkinsyrjäisempien seutujen tietokoneharrastajien kohdalla. Tämä voi osaltaan selittää,minkä takia Helsingin seudun VIC-tietokonekerhon sadoista jäsenistä lähes puoletolivat pääkaupunkiseudun ulkopuolelta (Vikki 2/1983, 3; Vikki 4/1983, 15; Vikki4/1984, 3-4). Nuorten syrjäseudulla asuvien harrastajien näkökulmasta esimerkiksipostimyynti on voinut näyttäytyä ongelmallisempana pelien hankintatapanakuin yhteydenpito muihin tietokoneharrastajiin, joilta saatiin kopioituja versioitaohjelmistoista. Lisäksi kerhotoiminta sisälsi yhteisöllisyyden.Lehdistö piratismin tukijanaLehdistö pyrki parhaansa mukaan vähentämään tiedon puutetta, jatietokonelehtien sivuilla kokeneemmat harrastajat jakoivat tietoaan aloittelijoille.Ceruzzin mukaan tietokoneharrastajat loivat lehdistön avulla infrastruktuurin, jokaauttoi tekemään tietokoneista suosittuja (Ceruzzi 1999, 224–225). Samalla lehdistömahdollisti tietokoneharrastajien väliset kontaktit esimerkiksi kirjeenvaihdonja leirien avulla. Esimerkiksi MikroBitti alkoi järjestää lukijoilleen vuonna 1985 Bittileiriä,johon kuului tietokone- ja ohjelmisto-opetusta (MikroBitti 4/1985, 77).Samalla voidaan kuitenkin esittää, että tietokonelehdistö edesauttoitahattomasti piratismin yleistymistä vaikuttamalla lukijoiden asenteisiin. Käytännössäilmiö on havaittavissa ennen vuotta 1985, jolloin tietokonelehdistö ottitiukemman kannan ohjelmistopiratismiin. Tätä ennen huoli tietokonerikollisuudestanäyttää suuntautuneen enemmän tietoturvakysymyksiin. (ks. esim. Tietokone1/1984, 74; Insinööriuutiset Mikro & Data (erillisjulkaisu) syyskuu 1984; MikroBitti1/1985, 6.) Tietokonealan lehdistö toi muun muassa esiin vapaan tiedon ihannetta:Professori Richard A. Bassler esitti Tietokone-lehden haastattelussa vuonna 1983arvion, että kopioinnin estävät sovellukset katoaisivat markkinoilta ja että useimmatohjelmat voisi kopioida omaan käyttöön, mikä johtaisi markkinoiden tehostumiseen(Tietokone 3/1983, 25). Lisäksi Public Domain -ohjelmia mainostettiin, jaasian yhteydessä huomioitiin, että ne levisivät tietokonekerhojen keskuudessa jaaktiivisimmat harrastajat hankkivat ohjelmia ulkomailta ja jakoivat niitä eteenpäintuttavilleen (Tietokone 12/1984, 14).Lehdistön voidaan katsoa kannustaneen kopioiden levittämiseen myösmuilla tavoilla. Tietokone-lehti kehotti tietokoneen osto-oppaassaan tietokoneenhankintaa harkitsevan valitsemaan saman tietokonemerkin kuin ystävänsä, koskasilloin ystävät voisivat vaihdella ohjelmia keskenään (Tietokone 5/1983, 106-110)Mutta miksi tyytyä vain vaihtamaan ohjelmia, jos kopiointi kävi käytännössä yhtähelposti? MikroBitti ja Tietokone julkaisivat myös sivuillaan ohjelmalistauksia Basic-kielellä.Tämän lisäksi Yleisradio lähetti tietokoneohjelmia radiokanavillaan:tarkoituksena oli, että tietokoneharrastajat olisivat nauhoittaneet radiosta tulevanäänen kasetille, jonka jälkeen kasetin olisi tullut pitää sisällään tietokoneella toimivaohjelma (Se päivä muutti Suomen: Commodore 64. 27.11.2011 YLE TV 1).Tässä yhteydessä täytyy huomioida, että lehdistö ei kehottanutkopioimaan kaupallisia ohjelmia, vaan kyse oli ohjelmien vaihdosta ja vapaaseenlevitykseen tarkoitetun ohjelmiston jakamisesta eteenpäin. Käytännössäero ohjelmien vaihdon ja kopioinnin välillä saattoi olla häilyvä digitaalisen informaationaineettoman luonteen vuoksi. Harrastajat eivät välttämättä tehneetsuurta eroa kaupallisen ja vapaaseen levitykseen tarkoitetun ohjelmiston välillä –molemmat olivat ohjelmistoja. Jos eroja tehtiin, vapaaseen levitykseen tehtyohjelmisto saattoi pikemminkin näyttäytyä ideaalina, mallina siitä, että ohjelmistoavoi levittää myös muilla tavoilla kuin kaupallisia teitä pitkin, mikä on voinutkannustaa levittämään myös kaupallista ohjelmistoa.Sekä kaupallinen lehdistö että kerholehdistö tarjosivat myös väylänohjelmistojen levittämiseen osta, myy ja vaihda -palstojen muodossa, ja kyseisiäPELITUTKIMUKSEN VUOSIKIRJA 2012 - NIKINMAA KUN OHJELMISTOPIRATISMI SAAPUI SUOMEEN - OHJELMISTOPIRATISMI KULUTTAJIEN KESKUUDESSA VUOSINA 1983-1985 15