Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus ... - Mediakasvatus.fi

(mm. Singer & Singer 1981, Singer, Singer & Rapaczynski, 1984, Zucerman, Singer& Singer, 1980). Media tuottaa ärsykkeitä mielikuvituksen kehitykseen sekä tarjoaamateriaalia monimutkaisten leikkien juonien osasiksi (Singer & Singer, 1981). Lapsetkäyttävät television sisältöjä mielikuvitusleikkiensä sisällöissä (mm. James & McCain,1982; Singer & Singer, 1981). Televisio-ohjelmien, kuten myös satujen ja pelien tututhahmot ja tapahtumat poimitaan osaksi mielikuvitusleikkejä sekä luovuuden tuotteitaja tarinat jatkavat omaa elämäänsä lasten mielikuvitusseikkailuissa. Suosikkisarjojenja pelien sankarihahmot jatkavat seikkailujaan lasten roolileikeissä lastenhuoneessaja pihaleikeissä. Leikkien avulla on mahdollista heittäytyä myös mediasta tuttuihinfantasiarooleihin, prinsessoiksi ja dinosauruksiksi (mm. Kupiainen, 2002). Televisionkatsomisella ei ole kuitenkaan osoitettu olevan leikin tai mielikuvituksen kehityksenkannalta laatua tai määrää parantavaa vaikutusta (Valkenburg, 2001).Myös uusmedia ja pelit ovat osa lasten nykyajan leikkiä. Sosiokulttuurillisestanäkökulmasta pelit ja leikit mukailevat eri aikakausia ja yhteiskuntaamme. Kun vanhempientyöt olivat pelloilla ja navetassa, kuuluivat lasten leikkeihin käpylehmät. Nytkun vanhempien arkeen ja työelämään kuuluvat tietokoneet ja teknologia, siirtyvät nemyös osaksi lasten leikkikulttuuria, jotka valmentavat aikuisuuteen ja yhteiskunnassatoimimiseen (Räty, 1999).Television katselu voidaan Rönnergin (1991) mukaan ymmärtää myös yhdeksi leikinmuodoksi. Sen lisäksi, että se tuo sisältöjä lasten leikkeihin, itse katselutapahtumamuistuttaa leikkiä. Televisiota katsoessaan lapsi osallistuu vuorovaikutustapahtumaan,jolloin hän katsoessaan ikään kuin leikkii mukana näkemässään osallistuen siihen.Myöhemmin Rönnberg on todentanut havaintonsa leikkikulttuuria käsittelevässäväitöskirjassaan esikouluikäisillä lapsilla. Rönnbergin mukaan lapset kykenevät ottamaanohjelmien sisältöihin etäisyyttä. Ohjelmista muodostuu ikään kuin leikki, jossaohjelmat toimivat leikkijöinä. Leikkiä ja television katselua yhdistää myös se, etteikumpikaan ole tuottavaa, vaan molemmissa itse tekeminen on tärkeämpää.Kapeuttaako media mielikuvitusta ja luovuutta?Median kielteiset vaikutukset lapsen leikkeihin on puhuttanut aina silloin tällöin. Onpohdittu median vaikutusta lasten leikin laatuun, mutta erityisesti on esitetty huolilapsen oman mielikuvituksen ja luovuuden katoamisesta visuaalisesti rikkaiden mediakuvientäyttäessä lapsen mielen. Seuraavaksi tarkastellaan, onko medialla tieteellisestitodennettuja, kielteisiä vaikutuksia lapsen mielikuvitusleikkiin, päiväunelmiintai luovuuteen.Mielikuvitusleikki käsittää Valkenburgin (2001) mukaan leikin, jossa siirrytäänrealiteettien ulkopuolelle. Lapsi kuvittelee olevansa jotakin muuta, muut objektitedustavat jotakin muuta tai leikkiin osallistujat kuvitellaan johonkin muuhun aikaantai paikkaan. Rikkaan mielikuvituksen on katsottu parantavan muun muassa keskittymiskykyäja empatiakykyä (Singer & Singer, 1990). Lisäksi mielikuvitusleikillä onkeskeinen merkitys myönteiselle sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle (Singer& Singer, 1990). Mielikuvitusleikit tuovat myös enemmän iloisuutta ja joustavuuttalasten toimintaan kuin niiden lasten arkeen, joilla ei mielikuvitusleikkejä esiinny(Singer & Singer, 1990).42