Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus ... - Mediakasvatus.fi

käsittelystä syksyllä 2007 tiedetään, että nimenomaan internet oli nuorille tyypillisinkanava etsiä tietoa tapahtuneesta ja osallistua myös kriisin käsittelyyn ja surutyöhönomilla nettifoorumeillaan. Myös väkivallan tekijä ilmaisi aikeensa ja tekonsa sekäsarjan äärimmäisen raakoja videoita omilla sivuillaan internetissä.Tutkimustulokset vahvistavat, että sodista, terroristi-iskuista ja katastrofeista medianvälityksellä uutisoidut kuvat ovat aiheuttaneet lapsille ja nuorille traumaperäisenstressihäiriön oireita. Voiko lapsi siis saada samankaltaisia oireita myös muista televisio-ohjelmista,internetin sisällöistä tai tietokonepeleistä? Viihteellisestä mediastajohtuvia traumaperäisiä stressihäiriöitä on raportoitu vain yksittäistapauksia, jossalapsi tai nuori esimerkiksi jonkun elokuvan nähtyään on saanut vakavia traumojaja psyykkisiä ongelmia, mutta tieteellisesti tutkittua tietoa aiheesta on hyvin vähän(Harrison & Cantor, 1999). Lasten ja nuorten traumoista ei ole tutkimustietoa lähesollenkaan. Cantor ja Nathanson (1996) raportoivat vanhempien esille tuomista lastensamediapeloista. Tutkimus osoitti, että 43 % tutkimukseen osallistuneista ilmoittilapsellaan olleen voimakkaita mediapelkoja ja näistä 46 % kertoi pelkojen ilmenneenerityisesti erilaisina unihäiriöinä, kuten painajaisina, unettomuutena sekä pelkonanukkua yksin.Suomessa aihetta ovat sivunneet Martsola ja Mäkelä (2004) Valtion elokuvatarkastamontutkimuksessa, jonka haastatteluissa havaittiin, että alakoululaisilla lapsillaesiintyi monenlaisia oireita erityisesti heidän ikäisiltään kiellettyjen elokuvien katsomisesta(Martsola & Mäkelä, 2004). Tällaisia oireita olivat muun muassa levottomuus,painajaiset ja pelkotilat, joita esiintyi monissa koululuokissa yli puolilla oppilaista,erityisesti pojilla (Martsola & Mäkelä, 2004). Lapsi ei kykene esimerkiksi aikuisillesuunnattuja väkivalta, kauhu tai pornoelokuvia katsellessaan suodattamaan liian pelottavaa,jännittävää raakaa tai ahdistavaa materiaalia oman herkkyytensä mukaan, jollointietyistä ohjelmista jääneet pelot ja kauhut ovat lapsilla usein hyvin voimakkaitaja pitkäaikaisia ja pahimmillaan ne saattavat rajoittaa jokapäiväistä elämää esiintyentiettyjen asioiden välttämiskäyttäytymisenä (Cantor, 2001).Internet ja tietokonepelit tarjoavat miltei reaaliaikaisen, sensuroimattoman uutisoinninsekä myös vuorovaikutteisen läsnäolon virtuaalisessa ympäristössä. Tämäluo uudenlaisen psykologisen läsnäolon median tapahtumiin. Tieteellinen tutkimusei tarjoa vielä vastauksia kysymyksiin mediapelkojen yhteyksistä näihin mediamuotoihintai traumaperäisen stressihäiriön esiintymisen yleisyydestä mediasisältöjenyhteydessä. Tarvitaan siis pikaisesti laajaa tieteellistä tutkimusta tältä aihealueelta.Retrospektiivinen tutkimus luo uutta tietoa mediapeloistaPitkäaikaisista ja vakavista mediapelkojen seurauksista on saatu tutkimustietoa ensimmäistäkertaa käytetyllä retrospektiivisellä tutkimusotteella kahdessa yhdysvaltalaisessatutkimuksessa, joissa oli erittäin yhdenmukaiset tulokset (Cantor, 1999).Harrisonin ja Cantorin (1999) tutkimuksessa 90 % opiskelijoista raportoi kokeneensapelottavia mediakokemuksia, joista suurin osa oli tapahtunut lapsuudessa ja nuoruudessa,mutta 26 %:lle opiskelijoista lapsena tai nuoruusiässä koetut mediapelot olivatjättäneet pysyvän pelon. Lisäksi reilu kymmenen prosenttia kuvasi pelkoreaktiotaanyhden kuukauden ja jopa vuoden kestäneeksi. Vajaa viidennes tutkimukseen osallis-54