Osittain tämä kuitenkin kertoo mediatutkimuksessa vallalla olevasta trendistä vuorovaikutteistenmedioiden vetovoimasta tutkimusongelmien asettelussa.Pitkittäistutkimuksissa sen si<strong>ja</strong>an on tuoreempiakin julkaisu<strong>ja</strong>. Huesmann kollegoineen(2003) raportoi 15 vuotta kestäneestä tutkimuksesta, johon osallistui 300yhdysvaltalaista lasta. Heitä oli haastateltu alakoululaisina <strong>ja</strong> haastattelu oli toistettuheidän ollessa hieman yli 20-vuotiaita. Tutki<strong>ja</strong>t havaitsivat, televisioväkivallan ennustavansekä fyysistä, verbaalista että epäsuoraa aggressiota (yhdistelmämitallamitattuna). Yhteys säilyi merkitsevänä silloinkin, kun tulokset ra<strong>ja</strong>ttiin fyysiseenaggressioon <strong>ja</strong> väkivaltaan. Lapsuuden televisioväkivallalle altistumisen <strong>vaikutukset</strong>aikuisiän aggressioon pysyivät merkitsevänä sen jälkeenkin, kun kontrolloitiin vanhempienkoulutusta <strong>ja</strong> lasten suoritusta mittaavat mittarit.Toinen tuore pitkittäistutkimus, jonka Anderson (2007) esittelee, tarkasteli nuoruusiän<strong>ja</strong> varhaisen aikuisiän television katselutapojen vaikutuksia myöhempäänväkivaltaiseen käyttäytymiseen (Johnson ym., 2002). Television katselun kokonaisaika,ei siis pelkästään väkivaltaisten ohjelmien katsominen, arvioitiin 14-vuotiaana<strong>ja</strong> 22-vuotiaana. Televisiolle altistuminen nuoruusiässä ennakoi merkitsevästihyökkäävää <strong>ja</strong> riidanomaista käytöstä myöhemmällä iällä. Tilastollinen yhteys säilyisenkin jälkeen, kun kontrolloitiin perheen tulotaso, vanhempien koulutus, verbaalinenälykkyys, lapsen laiminlyönti, lähiympäristön olosuhteet, vertaisaggressio <strong>ja</strong>kouluväkivalta.New Yorkin yliopistossa Johnsonin (2002) johdolla tehdyssä pitkittäistutkimuksessaseurattiin 707 miestä <strong>ja</strong> naista 25 vuoden a<strong>ja</strong>n. Tutkimuksen mukaan lähes neljäsosamiehistä, jotka katsoivat 14-vuotiaina tv:tä yli kolme tuntia päivässä, oli käyttäytynytväkivaltaisesti. Alle tunnin päivässä katsoneista osuus oli viisi prosenttia. Naisillayhteys ilmeni vasta myöhemmin; ehkä siksi, että 14-vuotiaat tytöt eivät yleensä katsokovin väkivaltaisia ohjelmia. Yhteydet pysyivät merkitsevinä sosiaalisten tekijöidenkontrolloinnin jälkeen.Vaikutuksen suuruutta arvioitaessa Bushmann <strong>ja</strong> Huesmann (2001) tuovat esille,että väkivaltaviihteen katsomisen <strong>ja</strong> aggressiivisuuden välinen yhteys on lähes yhtäsuuri kuin tupakoinnin <strong>ja</strong> keuhkosyövän välillä <strong>ja</strong> huomattavasti suurempi kuinesimerkiksi suo<strong>ja</strong>amattoman seksin <strong>ja</strong> Aidsiin sairastumisen, kalsiumin syömisen <strong>ja</strong>luumassan välillä, läksyjen tekemisen <strong>ja</strong> koulumenestyksen tai altistumisen asbestille<strong>ja</strong> syövän välinen yhteys. Jopa tupakkayhtiöt myöntävät tupakoinnin riskin keuhkosyövälle,mutta lähes yhtä suuri yhteys tv-väkivallan <strong>ja</strong> aggression välillä silti kyseenalaistetaan.Kaikki tupakoitsi<strong>ja</strong>t eivät sairastu syöpään tai kaikki syöpään sairastuneeteivät ole tupakoitsijoita. Samoin väkivaltaviihteen katsominen ei tee kaikista lapsistaaggressiivisia tai kaikki aggressiiviset lapset eivät ole väkivaltaviihteen suurkuluttajia,mutta riski on molemmissa tutkimustiedon perusteella kiistaton.Pitkittäistutkimuksiin keskittynyt televisiotutkimuksista tehty meta-analyyttinentutkimus (Anderson <strong>ja</strong> Bushman, 2002) jossa oli 42 tutkimusta <strong>ja</strong> otoskoko kaikenkaikkiaan 5 000,vahvisti myös televisioväkivallan <strong>ja</strong> aggression välisen yhteyden, r=.17. Yhteenvetona televisiotutkimusten tuloksista toimii hyvin AAP:n (AmericanAssociation of Paediatrics) (2001; Hargrave & Livingstone, 2006) lausunto, jonkase antoi tieteellisten tutkimusten perusteella väkivaltaviihteen vaikutuksista <strong>lapsiin</strong>.Lausunnossa todetaan, että mediaväkivallan <strong>vaikutukset</strong> <strong>lapsiin</strong> ovat monimutkaisia82
<strong>ja</strong> muuntuvia. Joihinkin mediaväkivalta vaikuttaa enemmän kuin toisiin. Mutta kunotetaan huomioon vaikutusten kesto, intensiteetti <strong>ja</strong> laajuus, väkivaltaviihteellä onuseita kielteisiä vaikutuksia <strong>lapsiin</strong>. Nämä <strong>vaikutukset</strong> saavat useita erilaisia ilmenemisenmuoto<strong>ja</strong>. Lapsilla, jotka näkevät paljon väkivaltaa, on muita lapsia suurempiriski nähdä väkivalta tehokkaana tapana ratkaista konflikte<strong>ja</strong>. He myös todennäköisemminolettavat, että väkivalta on hyväksyttävä toimintatapa. Väkivallan katsominensaattaa johtaa emotionaaliseen turtumiseen todellisen elämän väkivaltaa kohtaan.Se voi myös vähentää todennäköisyyttä puolustaa uhria väkivaltaisessa tilanteessa.Väkivaltaviihde ruokkii havainto<strong>ja</strong> maailmasta väkivaltaisena <strong>ja</strong> julmana paikkana.Väkivallan katsominen lisää myös pelko<strong>ja</strong> väkivallan uhriksi joutumisesta lisätenitsepuolustuskäyttäytymistä <strong>ja</strong> epäluottamusta kanssaihmisiin. Niillä lapsilla, jotkaovat altistuneet väkivaltaisille ohjelmille nuorella iällä, on korkeampi ennuste väkivaltaiselle<strong>ja</strong> aggressiiviselle käyttäytymiselle myöhemmin kuin niillä lapsilla, jotkaeivät ole altistuneet väkivaltaviihteelle.Aggressiivisen musiikin <strong>vaikutukset</strong> <strong>lapsiin</strong> <strong>ja</strong> <strong>nuoriin</strong>Aggressiivisuuden yhteydessä on syytä tuoda esille myös heavy – musiikki, jotakuvataan myös hyvin aggressiiviseksi <strong>ja</strong> raskaaksi musiikkilajiksi. Tutkimukset ovatosoittaneen positiivisen yhteyden heavy-musiikin kuuntelun <strong>ja</strong> muun muassa itsemurhien,depressiivisyyden, ongelmakäyttäytymisen sekä heikomman koulumenestyksenvälillä (Roberts & Christenson, 2001). Roberts <strong>ja</strong> Christenson (2001) ovat kuitenkinvoimakkaasti sitä mieltä, että kyseessä ei ole heavy metallin kuunteluun liittyväsyndrooma vaan ongelmallisten nuorten syndrooma. Usein heavy metal fanit eivät oleerityisen ongelmallisia tai riskialttiita, mutta ne, jotka ovat ongelmallisia tai kuuluvatriskiryhmään, näyttävät suosivan musiikkigenreistä ylivoimaisesti heavy metallia.Musiikin affektiivinen käyttö <strong>ja</strong> tietyn mielialan hakeminen musiikin avulla saattaaolla kuitenkin riski ongelmakäyttäytymiseen <strong>ja</strong> itsetuhoiseen käyttäytymiseen niillä,joilla on jo ongelmia (Roberts & Christenson, 2001). Vaikutusten ehtona on sanoitustenymmärtäminen <strong>ja</strong> niiden tulkinta aggressiivisiksi, vihamielisiksi <strong>ja</strong> väkivaltaaihannoiviksi, minkä jälkeen niillä saattaa olla vaikutus väkivaltaa hyväksyviä asenteita<strong>ja</strong> uskomuksia lisäävästi (Anderson ym., 2003). Myöhemmin Roberts (2003) onhavainnut, että musiikissa vaikuttaa pikemminkin musiikin emotionaalinen lataus <strong>ja</strong>soundi kuin sanat. Väkivaltaisen musiikin sanojen vaikutus ei kuitenkaan todennäköisestiole niin voimakas, kuin on visuaalisen väkivaltamedian vaikutus.Viime aikoina musiikkilajeista ongelmakäyttäytymisen yhteydessä on nostettuesille rap-musiikki, jonka kappaleissa esiintyvät sanoitukset saattavat olla naisiahalventavia, väkivaltaa ihannoivia <strong>ja</strong> helpon elämän puolesta puhuvia. Daven <strong>ja</strong>Michelin (2004) yhdysvaltalainen tutkimus toi esille rap-musiikin kuuntelun yhteydenongelmakäyttäytymiseen, kuten väkivaltaan, varasteluun, katujengeihin sekähuumeiden käyttöön. Toisaalta myös rap-musiikin kohdalla on todennäköisempää,että rap vetoaa niihin <strong>nuoriin</strong>, joille on ominaista tällainen ongelmakäyttäytymineneikä niin, että rap-musiikki itsestään aiheuttaisi ongelmakäyttäytymistä. Suomessarap-musiikkia ei ole tutkittu tästä näkökulmasta, mutta todennäköisesti Yhdysvalloissatietyillä etnisillä ryhmillä tehtyjä tutkimuksia ei voida soveltaa suomalaisiin <strong>nuoriin</strong>83
- Page 1 and 2:
Median vaikutukset lapsiin ja nuori
- Page 3 and 4:
MEDIAN VAIKUTUKSET LAPSIIN JA NUORI
- Page 6 and 7:
Nettikiusaaminen on nykyajan haaste
- Page 8 and 9:
TiivistelmäKatsauksen tarkoituksen
- Page 10 and 11:
EsipuheKäsillä oleva katsaus tote
- Page 12 and 13:
1. TutkimuskatsausJohdantoKatsaukse
- Page 14 and 15:
jotka ovat sosiaalisia vaikuttajia
- Page 16 and 17:
Eri-ikäiset lapset ja nuoret media
- Page 18 and 19:
tulkinnoista. Kun lapsen sosiaalise
- Page 20 and 21:
omia tarinoitaan. Samoin kehittyy y
- Page 22 and 23:
mediamaailman ja todellisen maailma
- Page 24 and 25:
• Kuvamedia kiinnostaa: lapsi- ja
- Page 26 and 27:
Moraalin kehitys: sovinnaisen moraa
- Page 28 and 29:
Suoja- ja riskitekijät mediasuhtee
- Page 30 and 31: toiminta- tai suhtautumistapoina. M
- Page 32 and 33: Pelaaminen vaatii monimutkaisia tai
- Page 34 and 35: liioiteltiin, niitä höystettiin k
- Page 36 and 37: latinolaiset ja natiivit amerikkala
- Page 38 and 39: toiseksi alkoholin, tupakan, huumei
- Page 40 and 41: (mm. Singer & Singer 1981, Singer,
- Page 42 and 43: tutkittu eikä todennettu. Vaikka e
- Page 44 and 45: Psykologiset vaikutukset: media ja
- Page 46 and 47: olevan todellisuutta, on olemassa r
- Page 48 and 49: 5-6-vuotiailla lapsilla sekä aktii
- Page 50 and 51: C. Traumaan liittyvien asioiden jat
- Page 52 and 53: käsittelystä syksyllä 2007 tiede
- Page 54 and 55: uskonnolliset, rotuun, etniseen sek
- Page 56 and 57: sallii muun muassa yhteydet ilman f
- Page 58 and 59: Media ja identiteetin ongelmatMedia
- Page 60 and 61: on todettu nuorten kielteisen minä
- Page 62 and 63: sitä aktiivisempi hän itsekin pyr
- Page 64 and 65: Myös sukupuolirooleihin liittyvät
- Page 66 and 67: delliseen minään olisi itsehoitok
- Page 68 and 69: Kolmanneksi mediakulutuksen määr
- Page 70 and 71: myös yömyöhään pelaaminen, jos
- Page 72 and 73: Median sosiaaliset vaikutuksetSosia
- Page 74 and 75: kuin korkeasti koulutettu diplomi-i
- Page 76 and 77: Yksinäisyys voi toimia myös media
- Page 78 and 79: Kiusaajilla esiintyi myös enemmän
- Page 82 and 83: kovinkaan hyvin.Peliväkivallan vai
- Page 84 and 85: vaikeusaste), pelit ovat väkivalta
- Page 86 and 87: lapsilla. Medialla on tilastollises
- Page 88 and 89: altistumisen määrä tietylle medi
- Page 90 and 91: päinvastoin. Jos yhteiskunnan väk
- Page 92 and 93: kykyyn ja väkivaltaa hyväksyviin
- Page 94 and 95: nyt vakaalla tasolla. (Kivivuosi, 2
- Page 96 and 97: Internetin ongelmakäyttöMediariip
- Page 98 and 99: Nettiriippuvuuden yleisyys ja oiree
- Page 100 and 101: vin paljon samanlaisia elementtejä
- Page 102 and 103: Riippuvuuden psykologiset taustaole
- Page 104 and 105: neljännes pojista oli huolissaan l
- Page 106 and 107: on löydettävissä yleisimmin aino
- Page 108 and 109: houkuttelua chat-palstoilla.Kaikki
- Page 110 and 111: usteissa medialukutaitona, erityise
- Page 112 and 113: mediansäätelykeinoista on satunna
- Page 114 and 115: esimerkiksi oppimateriaalia ja koke
- Page 116 and 117: amalla. Interventiot vaikuttavat pa
- Page 118 and 119: vaikeaa nuorille ja jopa aikuisille
- Page 120 and 121: Vertailuanalyysi: Mediasäätelyn j
- Page 122 and 123: Lastensuojelu ja media -aihetta kos
- Page 124 and 125: joutui neuvottelemaan Ofcomin kanss
- Page 126 and 127: (K12) ja 22 (K16). NICAMin asiantun
- Page 128 and 129: listaukseen eli tarjotaan aktiivise
- Page 130 and 131:
musta ja edistää lasten ja nuorte
- Page 132 and 133:
Lähteet:Imamura, Satoko (2006) Jap
- Page 134 and 135:
3. SuosituksetKotilaisen ja Sintose
- Page 136 and 137:
Mediakasvatuskeskus toimisi yhteise
- Page 138 and 139:
taan ja sen toteutumisen arviointii
- Page 140 and 141:
LähteetAlanen, V. (2007). Lastenta
- Page 142 and 143:
Bushman, B. J. & Huesmann, L. R. (2
- Page 144 and 145:
Escobar-Chaves, S.L., Tortolero, S.
- Page 146 and 147:
Gunter, B. (1994). The question of
- Page 148 and 149:
Kirmanen, T. (2000). Lapsi ja pelko
- Page 150 and 151:
Li, Q. (2006). Cyberbullying in sch
- Page 152 and 153:
Nurmela, S./TNS Gallup (2007). Laps
- Page 154 and 155:
university students. Education Tech
- Page 156 and 157:
teen chat rooms. Developmental Psyc
- Page 158 and 159:
tobacco marketing and tobacco use i
- Page 160:
ISSN 1797-1748Mediakasvatusseura ry