Internetin ongelmakäyttöMediariippuvuudetInternetin patologisen käytön tai ongelmakäytön [Pathological/Problematic InternetUse = PIU] päämuoto<strong>ja</strong> ovat 1) pakonomainen, hallitsematon internetin käyttö <strong>ja</strong> 2)internetin käyttäminen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai pedo<strong>fi</strong>iliseen toimintaan.Nettiriippuvuus voi olla spesi<strong>fi</strong>ä ongelmakäyttöä, kuten nettiseksiriippuvuuttatai uhkapeliriippuvuutta, tai yleistynyttä ongelmakäyttöä eli valikoimatonta, yleistäriippuvuutta internetin käytöstä. Kaikelle internetin ongelmakäytölle on tyypillistä se,että kanssakäyminen reaalimaailman yhteisöjen kanssa vähenee <strong>ja</strong> aktiivista sosiaalistaelämää eletään yhä enemmän vain netissä. Patologisten käyttäjien yhteisöt ovatongelmallisia, sillä ne vahvistavat oman perversion tai riippuvuuden ylläpitämistä,eivätkä suuntaa ongelmiensa tunnustamiseen tai ongelmakäytön haitallisen seuraustenmyöntämiseen.Nettiriippuvuuden monet kasvot<strong>Median</strong> hallitsematon <strong>ja</strong> pakonomainen käyttö sekä riippuvuusongelmat ovat nousseethuoleksi erityisesti vuorovaikutteisessa, tietokonepoh<strong>ja</strong>isessa mediassa. Lasten<strong>ja</strong> nuorten viihde- <strong>ja</strong> sosiaalinen ympäristö on nykyaikana osittain internetissä, mikälisää toisaalta sen vetovoimaisuutta, mutta myös kulutettua aikaa internetin <strong>ja</strong> pelienparissa.Riippuvuus sinänsä on normaali ilmiö ihmisen elämässä (Peltoniemi, 2006). Jokusaattaa olla hyvinkin riippuvainen aamun ensimmäisestä kahvista ennen kuin tunteepäivän lähtevän käyntiin ilman, että se olisi yksilön elämää häiritsevää käyttäytymistätai tekisi siitä epänormaalia. Samoin tupakointi on hyvinkin kiusallinen riippuvuussekä terveydelle että sosiaaliselle ympäristölle, mutta siitä huolimatta sitä ei pidetäsairautena. Myös nettiriippuvuudesta on käyty paljon pohdinto<strong>ja</strong> siitä, onko kyseessäsairaus kuten päihteiden käyttö sairausmallissa katsotaan olevan vai määritelläänköteknologiariippuvuus pikemminkin käyttäytymisongelmaksi (mm. Gray & Gray,2006; Peltoniemi, 2006; Widyanto & Grif<strong>fi</strong>ths, 2006).Päihdetyössä puhdas sairausmalli on hylätty jo kauan sitten <strong>ja</strong> riippuvuudet määritelläänaste-erokysymyksinä, ei niinkään tiloina, jotka joko ovat tai eivät ole (Peltoniemi,2006). Myös tutki<strong>ja</strong>t ovat päätyneet korostamaan nettiriippuvuutta pikemminkintoiminnallisen riippuvuuden muotona tai ongelmallisena käyttönä, kuin riippuvuuden(dependency) ilmentymänä (Grif<strong>fi</strong>ths, 2000a; Larose ym., 2003; Mitchell, 2000;Shapira ym., 2003; Young, 2004). Teknologiariippuvuudet, jotka ovat Grif<strong>fi</strong>thsin(2000a) määrittelyn mukaan ei-kemikaalisia, toiminnallisia riippuvuuksia <strong>ja</strong> joihinsisältyy ihmisen <strong>ja</strong> koneen välinen vuorovaikutus, ovat lasten <strong>ja</strong> nuorten arjessaentistä suurempi riski. Teknologiat, jotka sisältävät mielialaa kohentavia, sosiaalisestipalkitsevia <strong>ja</strong> mielenkiintoa stimuloivia piirteitä, johtavat todennäköisimminaddiktoivaan taipumukseen. Keskeisimpiä teknologian riippuvuuksia ovat nettiriippuvuus,peliriippuvuus sekä uhkapeliriippuvuus, joita seuraavaksi käsitellään hieman98
tarkemmin. Nettiriippuvuuden määritteleminen <strong>ja</strong> diagnosoiminen ovat vielä varsinhataralla poh<strong>ja</strong>lla.Ensimmäiset empiiriset tutkimukset internetin suurkulutuksesta teki psykologiKimberly Young (1996) kehittäessään kahdeksan osasen kysymyssar<strong>ja</strong>n patologisestainternetinkäytöstä patologista uhkapelaamiskysymyssar<strong>ja</strong>a muuntaen. Young on tehnytarvokasta tutkimusta aikuisväestön keskuudessa, joissa on pyritty selvittämäännettiriippuvuuden olemassa oloa <strong>ja</strong> kriteereitä. Youngin diagnosointimenetelmää, jotaon käytetty myös tutkimuksissa mittareina <strong>ja</strong> luokittelussa, on myöhemmin kuitenkinkritisoitu. Muun muassa Widyanto <strong>ja</strong> Grif<strong>fi</strong>ths (2006) tuovat esille, että Youngin tutkimuksessahänen kriteereillään lähes 80 % tutkimukseen osallistuneista luokiteltiinnettiriippuvaisiksi.Young (1999a; 1999b) lajittelee nettiriippuvuudet (1) nettiseksuaaliriippuvuudeksi,(2) nettisuhderiippuvuudeksi, (3) internet-kompulsiivisuudeksi, johon hän liittäänettishoppailun, nettipelaamisen <strong>ja</strong> uhkapelit, (4) informaatioriippuvuuden, johonkuuluu netissä pakonomainen surffaaminen, sekä (5) tietokoneaddiktio, johon kuuluumyös tietokonepelien peleistä aiheutunut peliriippuvuus. Peltoniemi (2006) <strong>ja</strong>otteleenettiriippuvuuden alalajit monimuotoisemmin: (1) keskusteluriippuvuus (chat, kännykkä),(2) nettipeliriippuvuus, (3) nettirahapeliriippuvuus, (4) nettiseksiriippuvuus(myös puhelimitse), (5) nettiseurusteluriippuvuus, (6) verkkoyhteisöriippuvuus, (7)informaatioriippuvuus, (8) surffailuriippuvuus, (9) mobiiliriippuvuus, sekä (10) yleinentietokoneriippuvuus.Suomessa, kuten ei myöskään muualla maailmassa, ei ole vakiintuneita käytäntöjälasten <strong>ja</strong> nuorten nettiriippuvuuden tunnistamiselle <strong>ja</strong> määrittämiselle. Myöskäänlääketieteellinen termistö ei tunne nettiriippuvuutta, saati lasten <strong>ja</strong> nuortennäkökulmasta arvioituna. Lääketieteessä diagnoosina tunnetaan ainoastaan aikuisiänpelihimo (F63.0), joka lukeutuu persoonallisuushäiriöihin, joissa esiintyy toistuvaahallitsematonta käyttäytymistä <strong>ja</strong> joiden syitä ei tunneta. Muita samaan luokkaan lukeutuviapersoonallisuuden häiriöitä ovat muun muassa tuhopoltto <strong>ja</strong> näpistelyhimo.Impulsiiviseksi kontrollihäiriöksi netti- <strong>ja</strong> peliriippuvuuden ovat yhdistäneet myösuseat tutki<strong>ja</strong>t (mm. Cooper, ym, 1999; Shapira ym, 2000; Young,1998).Lapsilla <strong>ja</strong> nuorilla persoonallisuushäiriöistä ei normaalisti puhuta, sillä persoonallisuudenkehitys on vielä voimakkaassa muutostilassa. Netti- <strong>ja</strong> peliriippuvuudenluokittaminen persoonallisuushäiriöksi voisi olla myös hyvin virheellistä, koskataustalla voivat olla myös muut kuin sisäsyntyiset tekijät, kuten sosiaaliset syyt.Lasten <strong>ja</strong> nuorten diagnosoinnissa ei virallisesti tunneta netti- tai peliriippuvuutta.Myöskään suomalaisilla lapsilla validoitu<strong>ja</strong> mittareita tai arviointikriteereitä ei olekäytettävissä.Suomessa tunnetuin nettiriippuvuuden testi on A-klinikkasäätiöiden itsearviointitesti,joka on suunniteltu myös puolisolle sekä vanhemmille lastensa nettiriippuvuudenarvioimiseen (http://www.paihdelinkki.<strong>fi</strong>/testaa/netinkaytto). Testi on alunperinamerikkalaisen Youngin (1998) <strong>ja</strong> A-klinikka on suomentanut sen. Tieteellisestisuomalaisella aineistolla testattu<strong>ja</strong> mittareita ei Suomessa ole.99
- Page 1 and 2:
Median vaikutukset lapsiin ja nuori
- Page 3 and 4:
MEDIAN VAIKUTUKSET LAPSIIN JA NUORI
- Page 6 and 7:
Nettikiusaaminen on nykyajan haaste
- Page 8 and 9:
TiivistelmäKatsauksen tarkoituksen
- Page 10 and 11:
EsipuheKäsillä oleva katsaus tote
- Page 12 and 13:
1. TutkimuskatsausJohdantoKatsaukse
- Page 14 and 15:
jotka ovat sosiaalisia vaikuttajia
- Page 16 and 17:
Eri-ikäiset lapset ja nuoret media
- Page 18 and 19:
tulkinnoista. Kun lapsen sosiaalise
- Page 20 and 21:
omia tarinoitaan. Samoin kehittyy y
- Page 22 and 23:
mediamaailman ja todellisen maailma
- Page 24 and 25:
• Kuvamedia kiinnostaa: lapsi- ja
- Page 26 and 27:
Moraalin kehitys: sovinnaisen moraa
- Page 28 and 29:
Suoja- ja riskitekijät mediasuhtee
- Page 30 and 31:
toiminta- tai suhtautumistapoina. M
- Page 32 and 33:
Pelaaminen vaatii monimutkaisia tai
- Page 34 and 35:
liioiteltiin, niitä höystettiin k
- Page 36 and 37:
latinolaiset ja natiivit amerikkala
- Page 38 and 39:
toiseksi alkoholin, tupakan, huumei
- Page 40 and 41:
(mm. Singer & Singer 1981, Singer,
- Page 42 and 43:
tutkittu eikä todennettu. Vaikka e
- Page 44 and 45:
Psykologiset vaikutukset: media ja
- Page 46 and 47: olevan todellisuutta, on olemassa r
- Page 48 and 49: 5-6-vuotiailla lapsilla sekä aktii
- Page 50 and 51: C. Traumaan liittyvien asioiden jat
- Page 52 and 53: käsittelystä syksyllä 2007 tiede
- Page 54 and 55: uskonnolliset, rotuun, etniseen sek
- Page 56 and 57: sallii muun muassa yhteydet ilman f
- Page 58 and 59: Media ja identiteetin ongelmatMedia
- Page 60 and 61: on todettu nuorten kielteisen minä
- Page 62 and 63: sitä aktiivisempi hän itsekin pyr
- Page 64 and 65: Myös sukupuolirooleihin liittyvät
- Page 66 and 67: delliseen minään olisi itsehoitok
- Page 68 and 69: Kolmanneksi mediakulutuksen määr
- Page 70 and 71: myös yömyöhään pelaaminen, jos
- Page 72 and 73: Median sosiaaliset vaikutuksetSosia
- Page 74 and 75: kuin korkeasti koulutettu diplomi-i
- Page 76 and 77: Yksinäisyys voi toimia myös media
- Page 78 and 79: Kiusaajilla esiintyi myös enemmän
- Page 80 and 81: Osittain tämä kuitenkin kertoo me
- Page 82 and 83: kovinkaan hyvin.Peliväkivallan vai
- Page 84 and 85: vaikeusaste), pelit ovat väkivalta
- Page 86 and 87: lapsilla. Medialla on tilastollises
- Page 88 and 89: altistumisen määrä tietylle medi
- Page 90 and 91: päinvastoin. Jos yhteiskunnan väk
- Page 92 and 93: kykyyn ja väkivaltaa hyväksyviin
- Page 94 and 95: nyt vakaalla tasolla. (Kivivuosi, 2
- Page 98 and 99: Nettiriippuvuuden yleisyys ja oiree
- Page 100 and 101: vin paljon samanlaisia elementtejä
- Page 102 and 103: Riippuvuuden psykologiset taustaole
- Page 104 and 105: neljännes pojista oli huolissaan l
- Page 106 and 107: on löydettävissä yleisimmin aino
- Page 108 and 109: houkuttelua chat-palstoilla.Kaikki
- Page 110 and 111: usteissa medialukutaitona, erityise
- Page 112 and 113: mediansäätelykeinoista on satunna
- Page 114 and 115: esimerkiksi oppimateriaalia ja koke
- Page 116 and 117: amalla. Interventiot vaikuttavat pa
- Page 118 and 119: vaikeaa nuorille ja jopa aikuisille
- Page 120 and 121: Vertailuanalyysi: Mediasäätelyn j
- Page 122 and 123: Lastensuojelu ja media -aihetta kos
- Page 124 and 125: joutui neuvottelemaan Ofcomin kanss
- Page 126 and 127: (K12) ja 22 (K16). NICAMin asiantun
- Page 128 and 129: listaukseen eli tarjotaan aktiivise
- Page 130 and 131: musta ja edistää lasten ja nuorte
- Page 132 and 133: Lähteet:Imamura, Satoko (2006) Jap
- Page 134 and 135: 3. SuosituksetKotilaisen ja Sintose
- Page 136 and 137: Mediakasvatuskeskus toimisi yhteise
- Page 138 and 139: taan ja sen toteutumisen arviointii
- Page 140 and 141: LähteetAlanen, V. (2007). Lastenta
- Page 142 and 143: Bushman, B. J. & Huesmann, L. R. (2
- Page 144 and 145: Escobar-Chaves, S.L., Tortolero, S.
- Page 146 and 147:
Gunter, B. (1994). The question of
- Page 148 and 149:
Kirmanen, T. (2000). Lapsi ja pelko
- Page 150 and 151:
Li, Q. (2006). Cyberbullying in sch
- Page 152 and 153:
Nurmela, S./TNS Gallup (2007). Laps
- Page 154 and 155:
university students. Education Tech
- Page 156 and 157:
teen chat rooms. Developmental Psyc
- Page 158 and 159:
tobacco marketing and tobacco use i
- Page 160:
ISSN 1797-1748Mediakasvatusseura ry