Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus ... - Mediakasvatus.fi

tutkittu eikä todennettu. Vaikka esimerkiksi televisio on melko passiivinen media,sitä katsellessaan lapsi kuitenkin tulkitsee aktiivisesti mediasisältöjä ja -viestejä.Pelien pelaamisessa lapsen rooli on Valkenburgin (2001) mukaan hyvin aktiivinen javaatii vuorovaikutteista ja intensiivistä keskittymistä pelin kulkuun koko pelituokionajan. Tällöin on mahdotonta tukeutua ajatukseen, että pelaaminen ainakaan vaikuttaisilapsen luovuuteen siitä syystä, että se johtaisi passiiviseen ”viihdytä minua” -asenteeseen.Nopea vauhti -hypoteesin lähtökohtana ovat tapahtumien nopeat käänteet, jotkasallivat lapselle ainoastaan vähän aikaa tapahtumien prosessoinnille, joka taas rohkaiseekognitiiviseen ylikuormitukseen, impulsiiviseen sekä nonrefleksiiviseen ajatteluun(Valkenburg, 2001). Koska mielikuvitus ja luovuus vaativat päinvastaisia ajatteluprosesseja,on oletettu, että television katselun myötä mielikuvitusleikin ja luovuudenlaatu ja määrä kärsivät. Minkäänlaisia haittavaikutuksia ei ole Valkenburgin (2001)katsauksen perusteella kuitenkaan tieteellisesti todennettu, eivätkä tutkimukset olelöytäneet vaikutusyhteyksiä. Tutkimuksia on kuitenkin tehty ainoastaan väkivallattomillamediasisällöillä eikä tietokonepeleillä, mutta Valkenburgin (2001) mukaanvauhti itsessään ei vähennä mielikuvitusleikkejä ja luovuutta.Visuaalista kuvaa on pidetty Valkenburgin (2001) mukaan riskinä lapsen omanluovuuden kaventumiselle. Tällöin ajatellaan visuaalisen kuvan heikentävän lapsenkykyjä tuottaa aivan uusia ajatuksia. Kun lapsi tuijottaa kuvaruutua ja juonenkäänteitä,kykeneekö hän tuottamaan omia luovia ajatusmalleja ja ratkaisuja? Valkenburgin(2001) mukaan tätä on tutkittu tieteellisesti vertaamalla visuaalisesti (televisio), auditiivisesti(radio) sekä printtimedian (kirjoitettu teksti) välityksellä lapsille esitettyäsatua tai ongelmaa, joka oli mediasta riippumatta aina sama. Tarinan jälkeen lapsiapyydettiin muun muassa piirtämään, ratkaisemaan ongelma tai täydentämään juuriloppunut tarina. Tutkimukset osoittivat, että verbaalisesti esitetty informaatio herättienemmän omia, uusia ajatuksia kuin visuaalisesti televisiossa esitetty informaatio.Televisio-ohjelman jälkeen lapset tuottivat vähemmän uusia ideoita kuin radio- japrinttimediaesitysten jälkeen, koska heidän oli vaikeampi irrottaa mielikuviaan televisioesityksestäluovan ajatteluprosessin ajaksi. On kuitenkin oletettu, että yhteyssaattaa selittyä sillä, että verbaalinen informaatio muistetaan huonommin, jollointarvitaan enemmän omia, luovia ajatuksia muistiaukkojen täyttämiseksi.Vireystilahypoteesin lähtökohtana on televisio-ohjelmien tuottama hyperaktiivinenja impulsiivinen käyttäytyminen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että toiminta- javäkivaltaohjelmat nostattavat lapsen vireystilaa, mikä saa aikaan hyperaktiivistakäyttäytymistä, levottomuutta sekä impulsiivisuutta. Lisäksi väkivaltaiset sisällötvaikuttavat lasten mielikuvitusleikkien sisältöihin (Huston-Stein ym. 1981; Noble,1970; 1973; Shmukler, 1981; Singer & Singer, 1976; Singer & Singer, 1981; Singer,ym., 1984) sekä luovuuteen (Singer ym., 1984; Zuckerman ym., 1980) estäen lastatuottamasta niitä vapaasti. Sen sijaan ei tiedetä, onko väkivaltaisilla sisällöillä vaikutustamielikuvitusleikkien ja luovuuden määrään.Ahdistuneisuushypoteesi lähtee ajatuksesta, että väkivaltaviihde vähentää mielikuvitusleikkiäja luovuutta pelkoreaktion takia. Voimakas pelko ja ahdistus aiheuttaalapsessa regression, mikä heikentää mielikuvitusleikin määrää ja laatua (Noble,1970, 1973). Väkivaltaohjelmat voivat aiheuttaa lapsille voimakkaita pelkoreaktioita44