Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus ... - Mediakasvatus.fi

Psykologiset vaikutukset: media ja mielenhyvinvointiTunnevaikutuksetMedialla tunne-elämän kehityksessä keskeinen merkitysMedia tarjoaa lapsille ja nuorille erilaisia tunnekokemuksia. Media manipuloi mielialojaja aktivaatiotasoa (katsaus median roolista tunne-elämässä, ks. Mustonen,painossa). Kun mediasisällöt ovat lapsen ikätasolle soveltuvia, tarjoavat ne mahdollisuudenkokea elämyksiä, jotka tukevat lapsen tunne-elämän kehitystä. Lapsen eitarvitse Mustosen (2001) mukaan kokea kaikkea itse, jotta kykenisi saavuttamaanerilaisia tunnetiloja, koska median kautta hän voi saada sijaiskokemuksia ja samastumisenkohteita tunteiden harjoittelulleen. Tunteiden kokeminen ja omien tunteidenhallitseminen ovat merkittäviä taitoja, joiden opettelussa ja harjoittelussa media onhyvä apuväline. Pientäkään lasta ei tarvitse suojella tunteilta, sillä erilaiset tunteet,niin myönteiset kuin kielteisetkin, kuuluvat elämäämme. On kuitenkin tärkeää, ettämediasta saatavat tunne-elämykset saadaan kehitystasolle soveltuvista sisällöistä,turvallisessa ympäristössä.Pienelle lapselle mediassa tarjotut tunteet antavat mahdollisuuden oppia erottelemaanperustunnetiloja (ilo, suru, pelko, jne.) ja harjoittelemaan niitä. Alakoululainenlapsi harjoittelee median tarjoamien sijaiskokemusten ja samastumiskohteiden avullaroolinottotaitoja ja empatiakykyään. Nuoruudessa taas median tarjoamat tunteet janiiden sisäistäminen lisäävät nuoren tietoisuutta omista tunteistaan sekä kehittävätnuoren itseymmärrystä. Niin televisio-ohjelmat kuin tietokonepelit ja internet tarjoavatsijaiskokemuksia, samastumiskohteita sekä tunnekokemuksia, jotka edesauttavatlapsen tunne-elämän kehittymistä erityisesti silloin, kun mediasisällöt ovat lapsillesoveltuvia tai lapsen herkkyyden kannalta siedettäviä.Median luonteella on merkityksensä tunnekokemuksen syntymisessä. Perinteisetkirjat ja sadut jättävät tilaa lapsen omalle mielikuvitukselle ja lapsella on mahdollisuussuodattaa sadun elämysvoimaa oman kehitys-, kokemus- ja ymmärrystasonsa mukaan(mm. Groebel, 2001; Paik, 2001). Luettuun tai kuultuun tarinaan lapsi luo itse kuvatoman kehitystasonsa mukaisesti, jolloin psyykeen omat suojamekanismit suodattavatesimerkiksi pelottavan materiaalin juuri niin pelottavaksi ja ahdistavaksi, kun lapsion valmis käsittelemään. Monet lapset pitävätkin kirjoja elämysvoimaisempina kuintelevisio-ohjelmia, elokuvia tai tietokonepelejä (Ermi ym. 2004). Audiovisuaalisessamediassa kuvat ja tarinat tarjotaan valmiina lapselle kuvaruudulta, jolloin tapahtumiensuodattaminen ei ole yhtä helppoa tai mahdollista (Martsola & Mäkelä, 2004; Mustonen,2001). Näköhavainto ei pysty suodattamaan lapselle vahingollisia elementtejä,vaan suojautumisen kyky kehittyy vähitellen (Martsola & Mäkelä, 2004).46