Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus ... - Mediakasvatus.fi

tarkemmin. Nettiriippuvuuden määritteleminen ja diagnosoiminen ovat vielä varsinhataralla pohjalla.Ensimmäiset empiiriset tutkimukset internetin suurkulutuksesta teki psykologiKimberly Young (1996) kehittäessään kahdeksan osasen kysymyssarjan patologisestainternetinkäytöstä patologista uhkapelaamiskysymyssarjaa muuntaen. Young on tehnytarvokasta tutkimusta aikuisväestön keskuudessa, joissa on pyritty selvittämäännettiriippuvuuden olemassa oloa ja kriteereitä. Youngin diagnosointimenetelmää, jotaon käytetty myös tutkimuksissa mittareina ja luokittelussa, on myöhemmin kuitenkinkritisoitu. Muun muassa Widyanto ja Griffiths (2006) tuovat esille, että Youngin tutkimuksessahänen kriteereillään lähes 80 % tutkimukseen osallistuneista luokiteltiinnettiriippuvaisiksi.Young (1999a; 1999b) lajittelee nettiriippuvuudet (1) nettiseksuaaliriippuvuudeksi,(2) nettisuhderiippuvuudeksi, (3) internet-kompulsiivisuudeksi, johon hän liittäänettishoppailun, nettipelaamisen ja uhkapelit, (4) informaatioriippuvuuden, johonkuuluu netissä pakonomainen surffaaminen, sekä (5) tietokoneaddiktio, johon kuuluumyös tietokonepelien peleistä aiheutunut peliriippuvuus. Peltoniemi (2006) jaotteleenettiriippuvuuden alalajit monimuotoisemmin: (1) keskusteluriippuvuus (chat, kännykkä),(2) nettipeliriippuvuus, (3) nettirahapeliriippuvuus, (4) nettiseksiriippuvuus(myös puhelimitse), (5) nettiseurusteluriippuvuus, (6) verkkoyhteisöriippuvuus, (7)informaatioriippuvuus, (8) surffailuriippuvuus, (9) mobiiliriippuvuus, sekä (10) yleinentietokoneriippuvuus.Suomessa, kuten ei myöskään muualla maailmassa, ei ole vakiintuneita käytäntöjälasten ja nuorten nettiriippuvuuden tunnistamiselle ja määrittämiselle. Myöskäänlääketieteellinen termistö ei tunne nettiriippuvuutta, saati lasten ja nuortennäkökulmasta arvioituna. Lääketieteessä diagnoosina tunnetaan ainoastaan aikuisiänpelihimo (F63.0), joka lukeutuu persoonallisuushäiriöihin, joissa esiintyy toistuvaahallitsematonta käyttäytymistä ja joiden syitä ei tunneta. Muita samaan luokkaan lukeutuviapersoonallisuuden häiriöitä ovat muun muassa tuhopoltto ja näpistelyhimo.Impulsiiviseksi kontrollihäiriöksi netti- ja peliriippuvuuden ovat yhdistäneet myösuseat tutkijat (mm. Cooper, ym, 1999; Shapira ym, 2000; Young,1998).Lapsilla ja nuorilla persoonallisuushäiriöistä ei normaalisti puhuta, sillä persoonallisuudenkehitys on vielä voimakkaassa muutostilassa. Netti- ja peliriippuvuudenluokittaminen persoonallisuushäiriöksi voisi olla myös hyvin virheellistä, koskataustalla voivat olla myös muut kuin sisäsyntyiset tekijät, kuten sosiaaliset syyt.Lasten ja nuorten diagnosoinnissa ei virallisesti tunneta netti- tai peliriippuvuutta.Myöskään suomalaisilla lapsilla validoituja mittareita tai arviointikriteereitä ei olekäytettävissä.Suomessa tunnetuin nettiriippuvuuden testi on A-klinikkasäätiöiden itsearviointitesti,joka on suunniteltu myös puolisolle sekä vanhemmille lastensa nettiriippuvuudenarvioimiseen (http://www.paihdelinkki.fi/testaa/netinkaytto). Testi on alunperinamerikkalaisen Youngin (1998) ja A-klinikka on suomentanut sen. Tieteellisestisuomalaisella aineistolla testattuja mittareita ei Suomessa ole.99