Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus ... - Mediakasvatus.fi

mykseen. Televisio lasten huoneessa on merkittävä ennustaja unihäiriöille ja unenvähäiselle määrälle (Owens ym., 1999; Van den Bulck, 2004). Van den Bulckin(2004) tutkimus osoitti, että jos nuorilla (keski-ikä 14 vuotta) on televisio omassahuoneessaan, nuori menee myöhemmin nukkumaan ja nukkuu vähemmän aikaa kuinnuoret, joilla ei televisiota huoneessaan ole. Sama vaikutus on myös tietokoneella.Nämä nuoret myös pelasivat pelejä ja katsoivat televisiota enemmän sekä tunsivatitsensä väsyneemmäksi kuin muut nuoret. Tutkimus osoitti myös, että vähentämälläpelaamisen ja television katselun määrää, riski unihäiriöistä vähenee.Samaan johtopäätökseen tuli myös Alexandra tutkijaryhmineen (2006), joka havaitsinuorilla (keski-ikä 13 vuotta), että sekä television katsominen että pelienpelaaminen oli yhteydessä lapsen uneen lisäten riskiä pitkäkestoisista unihäiriöistä.Riski unihäiriöille tuli merkitseväksi kahden tunnin peliajan ylittymisen jälkeenpäivän aikana. Johnsonin ym. (2004) tulokset ovat yhteneväiset ja osoittavat myösaudiovisuaalisen median kulutuksen määrän yhteyden lasten ja nuorten unihäiriöihin.Heidän tutkimuksessaan tuli esille aikarajaksi kolme tuntia: nuorilla, jotka katsoivatenemmän kuin kolme tuntia päivässä televisiota, havaittiin pitkäkestoisia seurauksiaunihäiriöinä.Saksalaisessa Heinsin ja hänen kollegojensa (2006) tutkimuksessa havaittiin, ettäjoka neljäs 9-10-vuotias lapsi kärsi unen puutteesta liiallisen television katselun jatietokonepelien pelaamisen takia. Suositus tämän ikäisille on 10 tuntia unta yön aikana.Univajeesta saattaa olla kielteisiä seurauksia, kuten heikko koulusuoriutuminen jakeskittymisvaikeudet. Toisaalta mediaa käytetään myös apuna unen saamiseksi. Noinpuolet nuorista lukee Eggemortin ja Van den Bulckin (2006) tutkimuksen mukaankirjaa saadakseen unen päästä kiinni. Televisiota katselee 38 % nuorista, tietokonettakäytti 28 % pojista, 15 % tytöistä ja musiikkia kuunteli jopa 60 % nuorista (9.- - 10.luokkalaiset). Tosin näistä kolmea viimeistä käyttävät olivat tilastollisesti merkitsevästiväsyneempiä kuin ne, jotka eivät niitä käyttäneet.Pelaaminen on hyvin intensiivistä ja aivotoiminnallisesti virikkeellistä toimintaa,joka kuluttaa jonkin verran fyysistä, mutta ennen kaikkea psyykkistä energiaa. Pelituokionjälkeen, etenkin jos se on kestänyt useita tunteja, virtuaaliset pelitilanteetjäävät ikään kuin vielä päälle pelaajan aivoihin, mikä saattaa näkyä myös pelaajankäyttäytymisessä. Salokosken (2005) tutkimuksessa vanhemmat kuvasivat lapsensapelaamisen jälkeistä käyttäytymistä levottomaksi ja aggressiiviseksi, mikä kertooosittain todennäköisesti juuri tästä olotilasta. Wangin ja Perryn (2006) tutkimus 7 –10-vuotiailla lapsilla osoitti, että pelaaminen nostattaa erilaisia metabolisia ja fysiologisiamuuttujia, kuten sydämen sykkeen, veranpaineen, sydämen supistelua (systolic)ja lepovaihetta (distolic) sekä energian kulutusta.Higutchi kollegoineen (2005) on tutkinut pelaamisen jälkeistä tilaa muun muassaaivosähkökäyrän avulla ja havaitsi, että pelaaminen häiritsee nukahtamista, unen saantiaja vaikuttaa unen laatuun unen eri vaiheissa pidentämällä unen latenssia vaihettaja lyhentämällä väsymystä poistavaa REM – unen vaihetta. Lisäksi sydämen syke olikorkeampi pelaamisen jälkeen kuin ennen pelaamista. Jos siis lapsen tai nuoren pelaaminenajoittuu ilta-aikaan ennen nukkumaanmenoa, saattaa se häiritä lapsen unirytmiäja vaikuttaa lapsen unensaantiin sekä unen laatuun, mikä saattaa näkyä väsymyksenäseuraavana aamuna, kun pitäisi keskittyä koulussa opetukseen. Asia erikseen on71