Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus ... - Mediakasvatus.fi

Median välittämät uutiset terrorismista ovat aiheuttaneet stressireaktioita ja pelkotilojaympäri maailmaa. Kuvaukset katastrofeista ovat voimakkaita ja usein tunteisiinvetoavia ja niitä näytetään uudestaan ja uudestaan. Suomessa tosin uutiset ovat hiemanerilaisia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, mutta esimerkiksi tuhoisan tsunaminuutisoinnissa vuonna 2004 ja Jokelan koulusurmien uutisoinnissa 2007 havaittiin,että suurissa katastrofeissa uutispätkät ja tapahtumien kerronnat paikan päältä olivatäärimmäisen tunteisiin vetoavia, ja myös uhrien reaktiot yksityiskohtaisesti kuvattuja.Niitä myös näytettiin miltei tauotta. Tieteellisiä tutkimuksia uutisten yhteydestätraumaperäiseen stressireaktioon ei Suomessa ole toistaiseksi tehty.Kun lapsi Terrin ja hänen kollegojensa (1996;1997) mukaan katsoo televisiostajonkin häntä järkyttävän tapahtuman, altistuu hän epäsuorasti television kautta traumaattiselletapahtumalle. He kuvailevat etäistä traumaa muistin, ajattelun ja oireidenkautta syntyväksi katastrofaaliseksi tapahtumaksi, jota seurataan mahdollisesti jopareaaliajassa, mutta turvallisen etäisyyden päästä (Terr ym., 1999). Lasten reaktiot sisältävätmyös traumaperäisen kaltaisia oireita, traumaspesifejä pelkoja (mm. kuolema,hukkuminen, räjähdykset, tulipalot, lentokoneet ja niiden tippuminen), yksin jäämisenpelkoja, muihin takertumisen oireita sekä tiettyihin tapahtumiin liittyviä pelkoja (Terrym., 1999). Lapset, joilla on aikaisempia traumaattisia kokemuksia, ovat alttiimpiauusille traumaattisille ja psykiatrisille oireille (Fremont ym., 2005).Lapsen ymmärrys ja kyky tulkita televisiota ja mediaa ovat suhteessa myös hänenkognitiiviseen ja psykologiseen kehityksen tasoonsa. Alle kouluikäiset lapset kokevatFremotin ym. (2005) mukaan voimakkaammin visuaaliset kuvat ja emotionaalisetäänet ja he usein järkyttyvätkin enemmän nähtyään ruumiiden kuvia, verta vuotaviatai itkeviä ihmisiä kuin romahtaneita rakennuksia tai järkyttyneen kommentaattorinkertomusta. Tämän ikäiset lapset eivät ymmärrä katastrofin laajuutta eivätkä suoranlähetyksen, nauhoitetun tai toistettujen pätkien eroja.Alakouluikäinen lapsi (7–12 v.) ymmärtää Fremotin ym. (2005) mukaan paremmintapahtumien laajuuden sekä sisällön, mutta tulkitsee ne vielä hyvin konkreettisellatasolla. He ovat usein herkimpiä vammautuneiden tai kuolleiden lasten puolesta tailasten, joiden vanhemmat ovat kuolleet. Heidän on vaikea ymmärtää terroristiuhanvaikutuksia ja aikuisten vastuuta tämän uhan edessä. He keskittyvät enemmän omaansekä perheensä turvallisuuteen. Nuoret, joiden ajattelun kehitys on edennyt abstraktimmalletasolle, kykenevät pohtimaan jo terrorismin vaikutuksia tulevaisuudenkannalta, mikä usein lisää ahdistusta ja pelkoja, monimutkaisia filosofisia, poliittisia,sosiaalisia sekä uskonnollisia pohdiskeluja. Persoonallisuuden, identiteetin ja maailmankuvanrakentaminen voi horjua vakavasti ja epäluottamus maailmaa ja tulevaisuuttakohtaan kasvaa.Fremont ym. (2005) raportoi syyskuun 11. päivän terrori-iskujen epäsuorista traumaattisistakokemuksista 5–18-vuotiailla lapsilla ja nuorilla tehdystä yhdysvaltalaisestatutkimuksesta. Eniten posttraumaattisia stressireaktion oireita esiintyi niillä lapsillaja nuorilla, jotka olivat nähneet terrori-iskuihin liittyviä kuvia kuolemasta ja tuhostainternetin kuin vastaavasti television tai printatun materiaalin välityksellä. Internetiinkuka tahansa voi laittaa omaa materiaaliaan, jolloin myös sisältö saattaa olla hyvinkinraakaa. Median käyttö lisääntyi lapsilla ja nuorilla terrori-iskujen jälkeen. Enitenlisääntyi lehtien lukeminen (75 %:lla lapsista ja nuorista). Jokelan koulusurmien53