Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus ... - Mediakasvatus.fi

vaikeusaste), pelit ovat väkivaltaisia ja väkivallattomia pelejä sekä aggressioon jaaggressioon liittyvät mittarit ovat valideja.Andersonin ja Dillin (2002) tutkimukseen kuului toisena osiona kokeellinen tutkimus,jossa korkeakouluopiskelijat jaettiin satunnaisesti pelaamaan joko väkivaltaistatai väkivallatonta peliä. Pelit olivat yhdenmukaisia useilta tärkeiltä ulottuvuuksiltaan.Molemmat oli testattu pilottidatan avulla ja ne tuottivat saman fyysisen vireystilan(sydämensyke, verenpaine). Kontrolloituja ulottuvuuksia olivat myös pelin vaikeus,kiihtymys ja turhautuminen. Osallistujat pelasivat heille määrättyjä pelejä ja täydensivätaggressiivisen kognition sekä aggressiivisen käytöksen määreitä. Tuloksetosoittivat, että väkivaltaisten pelien pelaaminen lisää aggressiivisia kognitioita jakäyttäytymistä.On myös paljon muita korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa tehtyjä tutkimuksia,jotka ovat Andersonin ym. (2007) mukaan tuoneet esille, että lyhyt altistuminenväkivaltapeleille lisää aggressiokäyttäytymistä, silloinkin kun vertailukohteena ollutväkivallaton peli on väkivaltaa lukuun ottamatta relevanteilta ulottuvuuksiltaan sama.Esimerkiksi Carnagey ja Anderson (2005) ohjelmoivat uudelleen väkivaltaisen rallipelinCarmageddon 2 siten, että toisen ryhmän pelaamasta pelistä oli poistettu kaikkiväkivalta. Keskeisin tulos oli, että satunnaistettu ryhmä, joka pelasi alkuperäistäCarmageddonia 20 minuutin ajan, käyttäytyivät aggressiivisemmin kuin ryhmä, jokapelasi väkivallatonta versiota.Andersonin (2007) tutkimusryhmä mittasi 9–12-vuotiailla lapsilla (n = 161) sekäkorkeakouluopiskelijoilla (n = 354) sattumanvaraistetuissa ryhmissä väkivallattomienja väkivaltaisten pelien pelaamisen jälkeen aggressiivista tasoa pelillä, jossa tuli säätäärangaistuksen tasot annettavaksi toiselle tutkimukseen osallistuvalle henkilölle. Tällätavoin mitattiin aggressiivista käyttäytymistä. Tosi asiassa ketään toista henkilöä eiollut olemassakaan. Heidän hypoteesinaan oli, että väkivaltaista tietokonepeliä pelannutryhmä säätää rangaistuksen tason kuvitellulle vastustajalle korkeammaksi kuinväkivallatonta peliä pelannut ryhmä. Tutkimustulokset tukivat hypoteesia. Yllättävääoli, että jopa pilapiirrosmaiset lasten väkivaltaiset tietokonepelit näyttivät aiheuttavansamoja lyhytaikaisia vaikutuksia kuin graafisemmat ikärajalliset pelit. Pohjimmiltaannäyttää siltä, että pelkkä aggressiivisen toiminnan toteuttaminen johti kohonneeseenaggression toteuttamiseen, eikä niinkään se, miten se oli kuvattu. Lasten ja korkeakouluopiskelijoidenvälillä ei ollut eroja. Monet ovat olettaneet lasten olevan herkempiämediaväkivallan vaikutuksille, mutta toiminnan toteuttamisessa korkeakouluopiskelijatolivat yhtä alttiita.Tutkimuksessa täytettyjen kyselylomakkeiden perusteella Anderson ym. (2007)havaitsi, että kodin tapahtumilla oli merkitystä. Lapset, joiden vanhemmat osallistuivatenemmän lastensa median käyttöön (rajoittivat ajallisesti ja sisällöllisesti), antoivatalhaisempia rangaistuksia ja olivat vähemmän aggressiivisempia joka päiväsessäelämässä. Toisaalta taas ne lapset, jotka kuluttivat mediaväkivaltaa kotona, antoivatlaboratoriokokeessa korkeampia rangaistuksia ja olivat aggressiivisempia joka päiväsessäelämässään kuin ikätoverinsa.Vaikka tutkimukset osoittavatkin yhteyden väkivaltapelien pelaamisen ja aggressiivisuudenvälillä, tarvitaan vielä pitkittäistutkimuksia pelaamisen vaikutuksista sekämuiden riskitekijöiden suhteesta mahdollisiin kielteisiin seurauksiin. Pitkittäistutki-86