Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus ... - Mediakasvatus.fi

päinvastoin. Jos yhteiskunnan väkivaltarikollisuuden tilastoja voidaan käyttää tukemaantätä teoriaa, japanilaisen ja amerikkalaisen television ja rikostilastojen vertailutukee tutkijoiden havaintoja. Länsimainen sankarin harjoittama väkivalta näyttäisiolevan vaikutuksiltaan aggressiivista käyttäytymistä ja asennoitumista suosivampaakuin aasialainen graafinen, väkivallan inhottavana näyttävä esitys. Lamminluoto kritisoikinsitä, että Suomessa ikärajaperusteet ja kontrolli perustuu graafiseen kuvaukseen.Haitalliseksi määritellään se väkivaltakuvaus, joka aiheuttaa katsojassa mielipahaa jaturvallista taas on sellainen väkivalta, jota katsoja ei huomaa. Aikaisemmin tässäkatsauksessa esitellyt tutkimukset muun muassa pelkoja käsitellyssä osiossa tuovatesille, että millainen väkivalta tahansa on pienille lapsille haitallista, jolloin ikärajatovat paikallaan, mutta Lamminluoto nostaa aiheellisen kysymyksen esille kuitenkinkriteereistä, joilla haitallisuus määritellään ja mihin ne perustuvat. Suomen rajoituksetja säätelyjärjestelmät perustuvat kansainvälisiin, erityisesti Yhdysvaltalaisiintutkimuksiin ja säätelyjärjestelmiin, joissa on taustalla vuonna 1934 mediaväkivaltaavastaan muotoiltu Yhdysvaltalainen Hayesin koodi, joka määritteli hyvin tarkastisen, mitä elokuvissa sai näyttää ja mitä ei. Edelleen keinot, joita vaikutuksia vastaankäytetään, ovat pääasiassa rajoitukset ja itsesäätelyjärjestelmät.Länsimaisille tyypillinen tapa kuvata väkivaltaa on hyvin vahva lasten ja nuortensuosimissa mediasisällöissä. Televisioväkivalta on Bushmanin ja Huesmannin (2001)mukaan levinnyt laajasti eri medioissa ja mediasisällöissä ja se esitetään usein hyvinvetovoimaisena: televisio-ohjelmista 40 % väkivallasta oli esitetty hyvän hahmontoimintana. Pahan hahmon toimintana esitetystä väkivaltaisesta toiminnasta 40 prosentissakuvauksista väkivaltainen teko jätettiin rankaisematta. Jopa 73 prosentissaväkivaltaisista kohtauksista ei havaittu minkäänlaista katumista. Yli puolissa (55%) väkivaltaisista kohtauksista ei ollut esitetty kipua tai kärsimystä. Seuraukset oliepärealistisia 36 % ja ainoastaan 15 prosentissa näytettiin väkivallan seuraukset uhrinperheelle, ystäville tai yhteisölle. Yli puolet (53 %) televisioväkivallasta oli kuolettavaaja yli 40 % oli yhdistetty huumori.Lapsille suunnatut piirrosfilmit sisältävät myös paljon väkivaltaa, joka on useinhuumorilla höystettyä, jolloin lapsille väkivalta esitetään hauskana huvina ja sosiaalisestihyväksyttynä, hassuna asiana (Carter & Weaver, 2003). Lisäksi lapsia ei oleriittävästi suojeltu aikuisille suunnattujen ohjelmien väkivaltaisuuksilta (Carter &Weaver, 2003).Vuorovaikutteisissa peleissä tulokset ovat hyvin samansuuntaisia. Salokosken(2005) tekemä 71 pelin sisällönanalyysi osoitti, että Suomessa myyntilistojen Top 10peleissä esiintyvä väkivalta ilmeni hyvin kapea-alaisesti ihannoivana sankarihahmontoimintana. Verrattuna televisiossa esitettyyn väkivaltaan peleissä ei ole dokumentaaristaväkivaltaa, kriittisesti esitettyä väkivaltaa ja hyvin vähäisessä määrin edespaha saa palkkansa -väkivaltaa, jotka tuottaisivat mahdollisesti väkivaltaa vastustaviaasenteita tai toisivat väkivallan haitallisuuden esille seurauksineen. Sisällönanalyysiosoitti, että pelien väkivallassa on vaihtelua siinä, kuinka raakana ja vetovoimaisenase esitetään. Tulos on yhteneväinen televisiotutkimuksissa tehtyjen sisällönanalyysienkanssa (Mustonen, 1997b).Salokosken (2005) analyysi osoitti, että realistista ja raakaa väkivaltaa esiintyipeleissä enemmän kuin fiktiivistä animaatiota. Monissa peleissä realistisesti kuvattu92