Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin - katsaus ... - Mediakasvatus.fi

tuneista arvioi pelon menneen ohi samana päivänä, 16 % arveli reaktion kestäneenpäivästä viikkoon ja 15 % viikon, mutta alle kuukauden.Jopa yli puolet Harrisonin ja Cantorin (1999) tutkimukseen osallistuneista opiskelijoistaarvioi lapsuuden tai nuoruuden mediapelkojen häirinneen normaalia toimintaa,kuten nukahtamista ja syömistä. Tyypillisimmät oireet, joita lueteltiin, olivat itku (27%), tärinä, vapina (24 %), mahakipu, pahoinvointi (20 %). Peloista tyypillisin, jotamedia lisäsi Harrisonin ja Cantorin (1999) tutkimuksen mukaan oli vereen, pistoksiinja vammoihin liittyvät pelot (65 %). Toiseksi tyypillisin oli ääniin liittyvät pelot ja epämääräisiinkuvioihin ja hahmoihin liittyvät pelot (60 %). Lisäksi lapsena ja nuorenaesiintyi eri tilanteisiin, esimerkiksi hammaslääkärissä käyntiin (33 %), eläimiin (12 %)sekä ympäristöön, esimerkiksi luonnon katastrofeihin liittyviä pelkoja (9 %). Kyseisiinpelkoihin liittyvää välttämiskäyttäytymistä esiintyi edelleen osalla tutkittavista.Myös toisen retrospektiivisen tutkimuksen keskeinen tulos oli aikuisikään astimediapeloista jääneet välttämiskäyttäytymiset (Hoekstra ym., 1999). Hoekstran ym.tutkimuksessa (1999) havaittiin myös, että mitä voimakkaammin katsoja oli samastunutohjelman mediahahmoon ja mitä realistisempi ohjelma oli ollut, sitä kielteisemmätkokemukset mediapeloista oli jäänyt. Voimakas samastuminen, jota tutkijat kutsuivatfantasiaempatiaksi (yksilön kyky myötäelää hahmon kokemuksia), oli pitkäaikaisimpienja voimakkaimpien reaktioiden taustalla. Tutkimuksessa ei esiintynyt sukupuoltenvälillä eroavaisuuksia.Molemmissa tutkimuksissa (Harrison & Cantor, 1999; Hoekstra, 1999) kävi ilmi,että suuri osa vakavia ja pitkäaikaisia mediapelkoja saaneista lapsista ja nuorista olikatsonut ohjelman jonkun muun kanssa, jonkun muun vaatimuksesta, jolloin sosiaalinenpaine katsoa ohjelma oli ollut voimakkaampi kuin oma halu. Lisäksi havaittiin,että mitä nuorempana pelottava mediakokemus oli hankittu, sitä kielteisempänä seoli koettu.Media identiteetin rakentajanaMedia tarjoaa esikuvia ja roolimallejaIdentiteetillä tarkoitetaan yksilön sisäistä, minää kuvaavana rakennelmana tai prosessina,jonka keskeisintä rakentamisen aikaa on nuoruusikä. Kun nuori pystyy käsitteellistämäänajatuksiaan ja toisten ajatuksia, hänellä on tarpeelliset kognitiivisetedellytykset identiteettityöhön ja suhteellisen pysyvien minäkäsitysten rakentamiseen.Minäkuva tai identiteetti ei ole kuitenkaan koskaan lopullinen vaan se kehittyyläpi koko elämänkaaren (Mustonen, 2001). Identiteetillä on sekä yksilöllinen ettäsosiaalinen näkökulma: se on tietyllä tavalla ilmiasu persoonallisuudelle ja sosiaalisillerooleille ja se tekee ihmisestä toisaalta yksilön, mutta toisaalta se voi yhdistäämeidät voimakkaasti johonkin ryhmään, uskontoon tai kansalaisuuteen (sosiaalinenidentiteetti). Identiteetti ei ole muuttumaton, pelkkä sisäinen ilmiö vaan dynaaminen,vaihtuva, jatkuva sosiokulttuurillinen prosessi, joka muuttuu osittain myös tilannesidonnaisesti.Identiteetti määritellään myös monien eri tekijöiden näkökulmasta:identiteetin määrittelyyn saattavat vaikuttaa fyysiset, seksuaaliset, emotionaaliset,55