Lataa PDF - Raideryhmä

65Mikko ItälahtiOliko paikallisliikenteentaantuminen välttämätöntä?Junalla hoidettavan paikallisliikenteen vähenemisen syyksi on usein esitetty autoliikenteenkasvu. Lähihistorian tutkiminen osoittaa, että paikallista kiskoliikennettäajettiin tietoisesti alas jo ennen autokannan nopeaa kasvamista. Paikallisjunalla olisiollut mahdollisuus, jos siihen olisi uskottu ja panostettu.Suomessa on jo 1930-luvulta nähty massatavaroidenja henkilöliikenteen pitkämatkaisetrunkokuljetukset sekä pääkaupunkiseudunlähiliikenne rautateille kuuluvanaosuutena eri liikennemuotojen välistä työnjakoa.Pääkaupunkialueella tehdäänkin ylivoimaisestisuurin osa Suomen junamatkoista.Alueen radat sähköistettiin 1960- ja1970-lukujen vaihteessa; samaan aikaanparannettiin palvelua junavuoroja nopeuttamallaja tarjontaa lisäämällä. Matkustajamäärätkasvoivat jyrkästi 1970-luvunpuoleenväliin, ja kasvu on jatkunut 1990- ja2000-lukujen kehittämisinvestointien seurauksenanäihin päiviin.Muualla Suomessa, esimerkiksi Turunseudulla rautateiden paikallisliikenne sensijaan oli jo vuoteen 1970 mennessä supistettuminimiinsä ja loppui vuosikymmenenaikana kokonaan.Tarkastelen tässä rautatiepaikallisliikenteenalasajoa liikennepoliittisena valintana.Monet tutkimukset osoittavat raideliikenteenkykenevän houkuttelemaan selvästilinja-autoja suurempia matkustajamääriä.Niinpä Suomen linja-autovaltaista joukkoliikennejärjestelmäävoidaan pitää 1950- ja1960-lukujen uudenaikaistumisen huumastakumpuavan politiikan suorana seurauksena:rautatiet ja varsinkin niiden paikallisliikennekatsottiin aikansa eläneiksi, jakehittämisresurssit suunnattiin pääasiassatieliikenteeseen.Nykyään raideliikennettä puolustetaanerityisesti ympäristösyillä. Se nähdään osaratkaisunaautoliikenteen aiheuttamiin,paisuviin ympäristöongelmiin sekä alhaisensuoritekohtaisen energiankulutuksensasekä yhdyskuntarakennetta tiivistävienvaikutustensa vuoksi.Ympäristövaikutuksiin perustuvilla argumenteillaei juuri ollut kantavuutta 1950-1960-luvuilla, jolloin paikallisliikennettäalettiin ajaa alas. Esimerkiksi poliittinenvasemmisto kyllä kantoi huolta tasa-arvoisistaliikkumismahdollisuuksista, mutta taloudellinenkasvu ja modernisaatio olivatyhteiskunnallisia tavoitteita, joista oltiinlaajasti yksimielisiä. Niinpä rautateiden paikallisliikenteenkorvaamisesta linja-autoillasaavutettiin poliittinen konsensus.Sodan runtelema Eurooppa oli USA:ntaloudellisesta avusta ja myös esikuvastavoimakkaasti riippuvainen. Johanna Hankosen(1994: 34) mukaan fordismi tulikinesikuvaksi kokonaisvaltaiselle rationalisoinnille,jonka avulla Eurooppa Suomi mukaanluettuna uudelleenrakenteistettiin kasvavaakulutusta varten.Tuntuu selvältä, että rautatiepaikallisliikennettäolisi voitu ainakin Turun ja Tampereenseuduilla sekä myös keskisuurillakaupunkiseuduilla kehittää suotuisasti, jossitä olisi haluttu. Mutta valittu liikennepolitiikkavei toiseen suuntaan; enemmäntai vähemmän julkilausuttuna tavoitteenaoli kansakunnan elintason kasvattaminen,jonka osaksi autoistuminen nähtiin.Suomen autoistuminenRautateiden lähes monopoliasema maaliikenteessäalkoi horjua ensimmäisenäYhdysvalloissa. Autoilun ja fordistisenmassatuotannon kotimaassa 90 prosenttiakaupunkilaisperheistä omisti auton jovuonna 1928. Vaikka Suomen taloudellinenja teollinen kehitys kulki huomattavasti jäljessä,uudet ajatusvirtaukset luonnollisestikulkeutuivat meillekin, erityisesti läntisenja puolueettoman Euroopan jouduttuatoisen maailmansodan jälkeisenä jälleenrakennuskautenaYhdysvaltojen ”poliittisen