Auto ei tappanut paikallisjunaa, vaan 1960–1970-luvuilla tapahtunut autoistuminen kiihtyi, kunpaikallisjunavuoroja ryhdyttiin lakkauttamaan kovalla kädellä jo 1960-luvun alussa. P1950-luvulla.Tennysonin (1989) Yhdysvalloissa tekemäempiirinen tutkimus raideliikennejärjestelmienkorvaamisesta busseilla toisenmaailmansodan jälkeen osoittaa raideliikenteenhoukuttelevan bussia selvästisuurempia määriä matkustajia. Tennysoninmukaan juna houkuttelee 34–43 prosenttiaenemmän matkustajia siinäkin tapauksessa,että matka-aika, hinta, palvelun säännöllisyysja vuoroväli olisivat suunnilleen samat.Jos raideliikenne vielä tarjoaa paremmanpalvelutason, niin kuin yleensä on, eroon suurempi sen hyväksi. Näin ollen on hyvintodennäköistä, että paikallisjunavuorojenlakkauttaminen kiihdytti autoistumistaja junista busseihin siirtyneet matkustajatolivat autoilun halpenemisen myötä lisääntyvissämäärin ns. joukkoliikenteen pakkokäyttäjiä– ajokortittomia ja autottomia.Valtionrautateiden 25-vuotiskertomuksissaja muissa lähteissä yleensä ilmoitetaanpaikallisliikenteen supistusten alkaneenvasta vuonna 1966, jolloin paikallismatkustajienlukumäärä oli jo romahtanut. Pölhö(1974: 88) kuitenkin esittää, että supistuksettodellisuudessa alkoivat heti 1960-luvunalussa; ne olivat alkuvuosina vähäisiä,eikä liikennettä liioin kokonaan lopetettumiltään rataosilta vuosina 1958–1962 ja1964.Mikä tärkeintä, junavuorojen vähentäminenon Pölhön mukaan selvästi suurinsyy matkustajamäärien vähenemiselle. Tähänjohtopäätökseen hän on tullut perehtymällävuosien 1966–1970 rataosakohtaistenmatkustajalaskentojen tuloksiin.Kehitysjärjestys on ollut seuraava: jokujunavuoro on jätetty pois, minkä seurauksenarataosan matkustajamäärä on vähentynythieman enemmän kuin lopetetunjunan matkustajamäärällä, jolloin matkustajamääränkehitys on jälleen puoltanutuusia junavuorojen vähennyksiä, ja edellämainittu kehitys on toistunut.Yleisenä periaatteena junavuorojenpoistamisessa on ollut, että ne junat lakkautetaan,joissa on vähiten matkustajia,joskaan tätä periaatetta ei läheskäänaina noudatettu (Pölhö 1974: 88).Miksi matkustajat siirtyivätrautateiltä maanteille?Yksi tärkeä selitys on aikataulujen sopimattomuustyö- koulu- ja huvimatkoihin. Pölhön(1974: 108) mukaan on olemassa selviä69
viitteitä matkustajille sopimattomien aikataulujentahallisesta käyttämisestä matkustajamäärienvähentämiseen.Koska Valtionrautatiet ei valtion virastonavoinut toteuttaa lakkautuksia omavaltaisesti,matkustajia pyrittiin tietoisesti karsimaan,jotta poliittiset päättäjätkin saataisiinvakuutettua vuoron tappiollisuudesta. Valtionrautateidentulos oli ollut tappiollinenvuodesta 1955 alkaen lukuun ottamattavuotta 1960. Rautatiehallituksessa uskottiintuloksen parantuvan, kun aika olisi kypsä:rautateiden ”sosiaaliset palvelutehtävät”siirtyisivät maanteille ja rautatielaitos voisikeskittyä parhaiten kannattaviin, nopeisiinyhteyksiin.Valtionrautateiden historiikki vuosilta1937–1962 antaa ymmärtää, että paikallisliikenteenkasvun hidastuminen ja edessäoleva taantuminen ei aiheuttanut huolestumistatai ollut ylipäänsä seikka, jota pitäisivastustaa. Sitä pidettiin ”yleisestä kehityksestä”johtuvana väistämättömänä ilmiönä:Vaikka ennen sotia kehitetty seisakejärjestelmäei erityisen hyvin sovellukaanrautatieliikenteen hoidon periaatteisiin– – rautateiden on vastattava seisakeliikenteestäainakin siihen saakka, kunneskehittyvät radanvarsitiet pystyvät ottamaansen välittääkseen (Valtionrautatiet1962: 383).Valtioneuvosto asetti joulukuun 4. päivänävuonna 1963 kulkulaitosten ja yleisten töidenministeriön esityksestä komitean, jonkatehtäväksi annettiin tutkia ”Valtionrautateidentalouden nykyistä tilaa jaodotettavissa olevaa kehitystä sekä tehdäehdotuksia VR:n järjestysmuotoa ja taloudenperusteita koskevien säännöstenmuuttamisesta siten, että laitoksen toiminnantaloudellisuus tehostuisi eikä sen vuotuinenalijäämä rasittaisi valtion taloutta”(Valtionrautateiden... 1964:3) Komitea esittää,että Valtionrautatiet voisivat säilyttääosuutensa henkilöliikenteestä vain parantamallahuomattavasti ”palvelutasoaan”.Vaikuttaa kuitenkin siltä, että komitea ymmärsipalvelutasolla ennen kaikkea junienmahdollisimman suurta linjanopeutta, eikämahdollisimman tiheää liikennepaikkojenverkostoa.Komitea ei puhu mietinnössään nimenomaisestipaikallisliikenteestä Valtionrautateidenmurheenkryyninä, koska vielä vuonna1964 ylivoimaisesti suurin osa myöspitkämatkaisesta henkilöliikenteestä olihoidettu tiheään ja joustavasti pysähtyvinseisakejunin. Niiden kalustona olivat kiskobussit,”lättähatut”. Pikajunat taas olivatnimensä mukaisesti junia, joiden keskinopeuslinjalla oli suuri ja jotka pysähtyivätvain suuremmilla paikkakunnilla. Niidenvauhdissa nähtiin rautateiden toivo. Niinpävuoden 1965 jälkeen alettiin seisakepysähdyksiäkovalla kädellä karsia. Useidenlähteiden perusteella näyttääkin siltä, ettänoin vuoden 1965 paikkeilla rautatiehallitusomaksui esimerkiksi Britanniassa toteutetun,sivuratojen karsimiseen tähtäävän”Beeching Axe” -ohjelman hengessä aiempaankohtalonuskoiseen passiivisuuteenverrattuna uuden strategian: paikallisliikenteestäon pyrittävä eroon aktiivisesti.Pölhön mukaan paikallisjunavuorojenlakkauttamisella ei aina ollut rataosan liikenteellesitä vaikutusta kuin voisi olettaa:kun esimerkiksi Seinäjoen-Kristiinankaupunginrataosalta lakkautettiin muutamiapaikallisluonteisia kiskoautovuoroja, seurauksenaolikin rataa kiskoautoilla ajettujenkilometrimäärien lisääntyminen. Syynä oli,että kalustokierron huononemisen myötäkalustoa oli kuljetettava entistä enemmän– ja tyhjänä. Pölhö toteaakin että “Tällaisissatapauksissa tuskin voidaan puhua kustannustenpienentämisestä, joten supistukseton käsitettävä vallitsevan liikennepolitiikantoteuttamisena” (Pölhö 1974: 89).Esimerkki liikennepolitiikanvoimasta: rantarataRantaradan kummassakin päässä on Suomensuurimpia kaupunkiseutuja, ja radanhalkoma maaseutu on verraten tiheäänasuttua. Mutta Turun ja Salon välillä rantaradanpaikallisliikennettä vähennettiinvoimakkaasti jo 1950-luvulla (taulukko 3),mitä ei voi selittää yksityisautoilun aiheuttamallamatkustajakadolla vaan parantuneillamahdollisuuksilla korvata liikennettälinja-autoilla. Valtionrautatiet oli kuitenkinjuuri saamassa käyttöönsä uutta kevyttäkiskobussikalustoa, joka höyryvetoisiin paikallisjuniinverrattuna tarjosi aivan toisen-70
Change language