09.07.2015 Views

Lataa PDF - Raideryhmä

Lataa PDF - Raideryhmä

Lataa PDF - Raideryhmä

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

gistumisen sekä varakkuuden ja liikkuvuuden,mobiliteetin, valtaisa kasvu. 1960-lukuja Suomen uudenaikaistuminen 1 merkitsiluopumista omavaraisuudesta ja luontaistaloudesta.Suomea lähdettiin kehittämäänalikehittyneestä maasta kansainväliseenelintasokilpailuun osallistuvaksi kansantaloudeksi.Kulutuksessa tämä tarkoitti sitä,että työläisperheen ei sopinut jatkaa entiselläelintasollaan 2 , vaan ihanteeksi tuli,että kohoavat ansiot käytettiin välittömästielintason nostamiseen.Suomen 1960-luvun henkistä ilmapiiriäleimasi teknologista kehitystä ihannoivaajatusmalli. Siinä paikallinen raideliikennenähtiin jos ei kokonaan väistyvänä niinainakin marginalisoituvana välttämättömyyshyödykkeenäsiellä, missä on niin suuriamatkustajavirtoja, ettei tieliikenne niistäselviäisi. Näin oli Suur-Helsingin työmatkaliikenteessä.Sama ydinajatus toistui mm.Valtionrautateiden kehittämistoimikunnanraportissa vuodelta 1964, jossa ennustettiin”kollektiivisen henkilöliikenteen” matkustajamäärienkasvua tulevaisuudessa vain lentoliikenteessä.Samassa raportissa myös otettiin kantaarautateiden paikallisliikenteen linja-autoillakorvaamisen puolesta. Rautateiden maaseutupaikallisliikenteenlopettaminen palvelisekä “uudenaikaistumista” että osaltaankaupungistumisstrategiaa – siinä autolleoli niin ikään varattu kunniapaikka funktionalistisessakaupunkirakenteessa, jossaasuminen oli irroitettu kiinteästä kaupunkirakenteesta.Kaupunkiraideliikenteen osalta HannaSirkiän pro gradu-tutkielma (Sirkiä 2003)selvittää seikkaperäisesti, kuinka Turku lakkauttiraitiotiensä tarpeettomina autojentieltä taloudellisesti varsin kyseenalaisinperustein. Raitiovaunujen kustannuksiksimm. laskettiin erillinen rahastaja, muttavain bussien myötä katsottiin mahdolliseksisiirtyä kuljettajarahastukseen.Paikallisliikennetoimikunnan mietinnössävuodelta 1972 kiskobussien korvaaminenlinja-autolla saatiin näyttämään edulliseltalaskemalla kiskobussin miehityskustannuksetlähes kolminkertaiseksi: Vaikka 40 matkustajaakuljettavan linja-auton polttoainekulutolivat laskelmissa yli kaksinkertaiset63 matkustajapaikan kiskobussiin verrattuna,toimikunnan mukaan jopa niinkin suurimatkustajamäärä kuin 140 henkilöä olisiollut vielä edullisempaa kuljettaa neljällälinja-autolla kuin kolmivaunuisella kiskobussijunalla.Viimemainittuun tarvittiin henkilökuntaa– kaksi, kuljettaja ja konduktööri (paikallisliikennetoimikunta1972:84,85,87,90).Kuten Turun raitioteidenkin tapauksessa,rautatieliikenteen rationalisoimista ei esitetty.Toimikunta päätyikin yleisohjeenaansuosittamaan rautateiden paikallisliikenteenkorvaamista pääsääntöisesti linja-autoliikenteellä.Paikallisliikennetoimikunnanseuraaja Paikallisliikenteen kehittämistoimikunta(1973) päätyikin seuraavana vuonnahyvin erilaisiin suosituksiin, joiden ansioksivoidaan katsoa kannattamattoman liikenteenkorvaaminen Valtionrautateille vuoden1973 budjetista alkaen.Alkaneet seisakkeiden lakkautukset kuitenkinjatkuivat lähes entiseen tahtiin, eikäpaikallisliikennettä kehitetty joskin alasajohidastui.Tappoiko henkilöautopaikallisliikenteen?Matkustajat siirtyivät junista maanteillevälikappaleenaan useissa tapauksissa linja-auto.Kuviosta 1 näkyy, että linja-autojenmäärä Suomessa kasvoi etenkin 1950-luvullaja myös 1960-luvun alussa henkilöautokantaanopeammin. Tämä taas kävisi yksiinrautatiehallituksen pyrkimysten kanssakorvata rautateiden paikallisliikenne linja-autoilla.Näin tehtiin esimerkiksi Turunja Salon välisessä paikallisliikenteessä jo1 Uudenaikaistuminen liittyy tässä ”modernin projektiin”, ajatukseen jatkuvasta (materiaalisesta) edistyksestä.Erityisesti ekologisen kriisin myötä jatkuvan kasvun ajatus ja sen itsestään selvä siunauksellisuus ontullut yhä useammin kyseenalaistetuksi. Vaikka voidaan sanoa, että myös raideliikenteen kehittäminenautoliikenteen kustannuksella on poliittisena tavoitteena uudenaikaistumishanke, nousevat tällaiset vaatimuksetedellä määritellyn edistysajattelun kriitiikistä.2 Erityisesti 1960-luvulla mutta myös sen jälkeen “elintason kasvu” on samaistettu materiaalien ja energiankulutuksen kasvuun ja määrätietoiseen kiihdyttämiseen.68

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!