Lataa PDF - Raideryhmä

661. Suomen autoistumisen trendi 1940–2004Rautatieliikennepaikkoja1600150014001300120011001000900800700Linja-autojaHenkilöautojaLinja-autoja11.00010.0009.0008.0007.0006.0002.500.0002.250.0002.000.0001.750.0001.500.0001.250.0001.000.000Henkilöautoja600500400Rautatieliikennepaikat5.0004.000750.000500.0003002003.000250.0001002.00040 50 64 68 72 76 80 84 88 92 96 00 04Vuosi(Liikennepaikkatiedot: Suomen Kulkuneuvot “Kesäturisti”, VR aikataulut;rekisteröityjen autojen määrät: Autoalan Tiedotuskeskus)0oppipojan” asemaan. 1950- ja 1960-lukujenkehitysoptimistinen henki luonnollisestivaikutti myös rautatiehallituksessa, jotapaikallisliikenteen osin laskentaperusteistakinjohtuva alijäämä rasitti. Tieliikenteenuskottiin korvaavan rautatiehenkilöliikenteenvähitellen. Se oli ennuste, joka politiikanvälityksellä käytäntöön sovellettunapitkälti toteuttikin itsensä. Mutta on syytäuskoa, että tällainen mieliala ei ole 1950-luvunkeksintöä.Koko moottoriajoneuvoliikenteen yhteenlaskettumatkustajakilometrimääräylitti rautateiden vastaavan jo vuonna 1932(Valtionrautatiet 1962: 5). Valtionrautateidenvuosien 1912–1937 historiikista poimittulainaus maan hallituksen esityksestävuoden 1930 ensimmäisille valtiopäivillekertoo omaa kieltään:Rautateiden luonnollinen toiminta-aluenäyttää olevan siellä, missä on odotettavissapitkämatkaista tavara- ja henkilöliikennettä,ja lyhyempimatkaistakintavaraliikennettä kun kuljetettavana onjoukkotavaraa kuten selluloosaa – – Sitävastoin autoliikenteen – – on katsottavariittävän siellä, missä kysymyksessä onlyhytmatkainen henkilö- taikka vähäisempitavaraliikenne (Valtionrautatiet1937: 204).Vuonna 1939 autoliikenteen henkilökilometrimääränarvioitiin ylittäneen rautateidenhenkilökilometrimäärän jo lähes75 prosentilla. Noin 4/5 tästä suoritteesta(2000 miljoonaa henkilökilometriä) syntyilinja-autoliikenteessä. Sotavuosien aikanaromahtaneet tieliikenteen suoritteet elpyivätsodan jälkeen nopeasti. Vuonna 1949pelkkä linja-autojen suorite jälleen ylittirautateiden henkilöliikenteen.Maanteiden matkustajaliikenteestä linjaautojenosuus oli tuolloin noin 80 prosenttia(Valtionrautatiet 1962: 11–12; 23). Vajaakymmenen vuotta myöhemmin, vuonna1957, myös henkilöautojen suorite nousihenkilökilometreissä mitattuna rautateidenhenkilökuljetustyön tasolle.Linja-autokanta kasvoi voimakkaasti1940- ja 1950-luvuilla ja yksityisautokanta1950-luvulta alkaen (kuvio 1). Mutta yhämyös junavuorojen sekä seisakkeiden määräkasvoi. 1960-luvun alkuun asti rautatiepaikallisliikennesai oman osuutensa liikenteenkokonaisvolyymin kasvusta.