Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

105osittain verkkoon. 1990- ja 2000-luvuilla monet niin suomalaiset kuin globaalitkin protestitapahtumaton organisoitu pitkälti verkkojen välityksellä. Toiminnan suunnittelu voi tapahtuaesimerkiksi aktivisteja yhdistävällä postituslistalla. Osallistujia voidaan rekrytoida ja tapahtumastaja yhteiskuljetuksista informoida tapahtumalle rakennetulla verkkosivustolla.Tapahtuman jälkeen sen sivustolla tai esimerkiksi Independent Media Centerin (indymedia.org) tarjoamassa vaihtoehtojulkisuudessa voidaan raportoida oma, valtamedian esityksillevaihtoehtoinen näkemys tapahtumien kulusta.Internetiä voidaan käyttää myös välineenä organisoituun palautteen lähettämiseen poliittisillepäätöksentekijöille tai esimerkiksi elinkeinoelämän edustajille. Myös kansalaisadressitovat pitkälti siirtyneet kaduilla ja kaupoissa kerättävistä nimilistoista verkossa allekirjoitettaviksionline-adresseiksi. Onpa verkkoa hyödynnetty jopa erityyppisiin kansalaistottelemattomuustempauksiinja suoran toiminnan ”iskuihin”: organisoiduilla, toistuvilla sivustonlataamisilla vastapuolen verkkosivusto on voitu tukkia hetkellisesti, protestoinnin kohteenaolevan organisaation sivuja on voitu muunnella, tai organisaatiosta tietoa etsiviä on saatettuhämätä eräänlaisilla huijaussivustoilla 5 .Uusi tieto- ja viestintäteknologia ei kuitenkaan ole mikään ihmelääke, joka automaattisestiratkaisee kansalaisten osallistumisen ongelmat. Vaikka internet on ainakin periaatteessajokaisen suomalaisen ulottuvilla – jos ei kotona, niin työpaikalla tai kirjastossa – edellyttääsen hyödyntäminen ainakin sitä, että käyttäjä on jollain tapaa ”sinut” uuden tekniikan kanssa.Vaikka yhteisöpalveluiden ja blogisivustojen käyttö on verrattain yksinkertaista, vaatiiesimerkiksi toimivan kotisivun tai verkkojulkaisun suunnittelu ja toteuttaminen jo melkotavalla teknistä ja sisällöllistä osaamista, eikä siten ole automaattisesti kenen tahansa ulottuvilla.Haasteita liittyy myös yleisön tavoittamiseen: vaikka verkon välityksellä on periaatteessamahdollista tavoittaa miljoonien ihmisten yleisö, pursuaa verkko niin suuria määriäinformaatio- ja viihdetarjontaa, ettei yleisön saaminen juuri omalle blogille, verkkolehdelletai sivustolle ole mikään selvyys.Ongelmattomia eivät ole myöskään julkisen sektorin e-demokratiahankkeet. Tähän asti monetverkkoa hyödyntävät hankkeet on käynnistetty esimerkiksi yliopistotutkijoiden tuella,ja tällöin haasteena on toiminnan jatkuminen ulkopuolisen tuen päätyttyä. Myös paikallistenpoliitikkojen ja virkamiesten asenteet ja ”reviiritietoisuus” voivat osoittautua ongelmaksi,kun kansalaiset aktivoituvat osallistumaan päätöksentekoprosesseihin. Ei ole selvää,miten vapaaehtoinen julkinen keskustelu pitäisi ottaa huomioon paikallisessa päätöksenteossaja mikä on kansalaisosallistumisen ja virallisen edustuksen suhde (Sirkkunen &Kotilainen 2004, 5).5 Tunnetuin tapaus lienee The Yes Men -ryhmä, joka on ravistellut maailmankaupan kysymyksiä satiirisilla”identiteettikaappaukseen” perustuvilla aktioillaan. The Yes Menin ydinkaksikolla on hallussaan WTO:n(World Trade Organization) edeltäjän mukaisesti nimetty domain www.gatt.org, jonka myötä nämä ovatsaaneet kauppajärjestölle osoitettuja kutsuja esiintyä puhujina erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa.Aktivistit ovat vastanneet kutsuihin myöntävästi, jonka seurauksena tapahtumissa on kuultu absurdeihinmittoihin kärjistettyjä puheenvuoroja ”WTO:n edustajan” suusta. Yksi tällainen huijaus osui Tampereellatammikuussa 2001 järjestetyn tekstiilialan konferenssin osalle. Niin seminaariyleisö kuin suomalainenmediakin menivät lankaan, kun ”WTO:n edustaja” esitteli näyttävän demonstraation saattelemana uudenteknologisen ratkaisun ”hikipajojen” työntekijöiden etävalvontaan – valtavalla falloksen muotoisella”työntekijän visualisointilisäkkeellä” varustetun kullanvärisen työnjohtajan puvun. (Ks. The Yes Men.)Luku 2 Kansalaistoiminnan edistäminen opiskelijatoiminnassa ja ammattikorkeakoulujen toiminnassa