Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

70varrella. Järjestön toimintaa ei systemaattisesti kehitetä, työntekijöitä ei kouluteta ja järjestönkaikenlainen kulttuuri henkii pysähtyneisyyttä ja olemassa olevaan tilanteeseen tyytymistä.Näiden ääripäiden välissä on valtaosa järjestöistä.Paikallisten yhdistysten kohdalla tilanne on vielä kirjavampi. Huippu-urheiluun panostavassaliikuntaseurassa toiminta on mitä ammattimaisinta. Kunnalle ostopalveluja tuottavassasosiaaliyhdistyksessä toimintaa arvioidaan tilaajan toimesta, joten laatutason on oltavakorkea. Toisen ääripään muodostavat pienet identiteetti- tai kulttuuriyhdistykset, joissa jopavieroksutaan kaikenlaista ammattimaisuuteen viittaavaa toimintatapaa. Yhdistykset voivatolla hyvin ”kotikutoisia” tai harrastelijamaisesti hoidettuja. Valinta voi olla tietoinen tai tiedostamaton.Ihmiset saattavat silti viihtyä ja haluavat olla toiminnassa mukana. Tämän kriteerinperusteella yhdistys toimii hyvin, koska se toimii jäsentensä tahdon mukaisesti. Paljonon kuitenkin myös toimintaa, josta ihmiset kaikkoavat, koska yhdistyksen asioita hoidetaanosaamattomasti.Edellä oleva toivottavasti kuvaa sitä, että yksiselitteisen vastauksen antaminen yhdistystenja järjestöjen toiminnan ammattimaisuudesta on täysin mahdotonta. Silti voi yrittää yleisestiottaen todeta, että järjestöjen asioita niin liitto- kuin yhdistystasolla hoidetaan aikaisempaaammattimaisemmin. Perussyynä on se, että toimijat ovat entistä koulutetumpia, joten heilläon osaamista hoitaa asioita. Toisaalta myös jäsenet ja toimintoihin osallistujat ovat entistävaativampia. Jos järjestö aikoo menestyä, sen on toimittava tavalla, joka tyydyttää jäsenistöäja/tai toimintaan osallistujia.Systemaattista kehittämistyötäSeuraavassa tarkastelen toiminnan tekemisen ammattimaistumista yleisellä tasolla. Muutenkuvauksesta tulisi liian monipolvinen. Seuraavaksi sanottu ei päde näin yksittäisiin järjestöihin,mutta kuvaa kylläkin yleistä tilannetta ja kehityssuuntaa.Toiminnan tekemisen ammattimaistuminen ilmenee järjestöissä monin tavoin. Tietoinen panostaminentoiminnan kehittämiseen on tästä selkein merkki ja strateginen suunnittelu keskeinentyötapa. Moni järjestö joutuu miettimään muuttuvassa toimintaympäristössä missiotaan.Ulkoisen toimintaympäristön muutoksesta tuleva paine on ollut hyvä kimmoke jaeräissä tapauksissa myös pakottava kiihotin miettiä järjestön perimmäistä tehtävää ja tarkoitusta.Tämä tekee hyvää kaikille organisaatioille, myös kansalaisjärjestöille. Ihmisten normaalitapa käyttäytyä on sellainen, että he haluavat sen toiminnan jatkuvan, jossa he ovatmukana. Harva haluaa liittyä kansalaistoimintaan, jonka tiedetään kuihtuvan pois. Tämä ihmisenluontainen käyttäytymiskoodi ajaa mukanaolijoita miettimään sitä, miten toimintaakehitetään niin, että se menestyy vähintään nykyisellä tavalla myös tulevaisuudessa. Monillapyrkimyksenä on kasvattaa ja parantaa toimintaa, mikä kannustaa vielä suurempiin ponnistuksiintoiminnan kehittämisessä.Mission päivittämisen ohella järjestöissä on opittu hahmottamaan tulevaisuutta. Vaikka visiotyöskentelystäei osattaisikaan puhua, toiminnan suuntia haravoidaan yhdessä ja valitaansellaiset kehittämispolut, joilla järjestön uskotaan menestyvän parhaiten. Järjestöt katsovateteenpäin yleensä hyvin varovasti. Rohkeita uudelleen suuntaamisia tehdään harvoin ja tulevaisuudennäky voi olla monille hämärä. Menneisyyden sijaan katseet on kuitenkin yhäuseammin suunnattu eteenpäin.Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa