Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

51koska se voi tarkoittaa kansalaisten aktiivista roolia ja vaikuttamismahdollisuuksia yhteiskunnassa.Miten koulutusorganisaatiot sitten voivat tukea yksilöitä omaehtoiseen toimintatapaan kasvamisessaja vastata julkisen vallan demokratiaoppimiselle asettamiin tavoitteisiin? Esimerkiksioikeusministeriön (2008) mukaan tietoyhteiskuntakehityksen painopiste on siirtymässädemokratian ja aktiivisen kansalaisuuden tukemisen suuntaan. Vuonna 2006 voimaanastunut nuorisolaki taas sisältää asetuksia kuntien nuorisotyöstä ja -politiikasta sekä nuortenosallistumisesta ja kuulemisesta (Nuorisolaki 27.1.2006).Vuodesta 2006 lähtien Humanistinen ammattikorkeakoulu on koordinoinut ammattikorkeakoulujenverkostohanketta, jonka tavoitteena on ollut käsitteellistää aktiivista kansalaisuuttaja kansalaistoimintaa ammattikorkeakouluissa. Tavoitteeksi raamitettiin ammattikorkeakoulujeneri koulutusohjelmiin sisältyvien kansalaistoiminnan opetuksen laajuuden, sisältöjenja tavoitteiden kartoittaminen ja koordinointi sekä koulutuksen ja työelämän osaamistarpeidenvastaavuuden selvittäminen. Tarkastelun keskiössä ovat olleet opetussuunnitelmat, joidenperusteella heijastuu hyvin moniulotteinen, mutta jokseenkin pirstaleinen kuva kansalaistoiminnasta.Ammattikorkeakouluilla on kansalaistoimintaan liittyvää opetusta useilla aloilla ja erityisestihumanistisella, kasvatus, kulttuuri- ja sosiaali- ,terveys ja liikunta-aloilla sekä ammatillisessaopettajakorkeakoulussa. Ammattikorkeakouluissa on olemassa tutkintoonjohtavaa koulutusta, joissa kansalaistoiminnan, kolmannen sektorin ja järjestöyhteistyönnäyttäytyminen on ikään kuin sisäänrakennettuna. Toisaalta on tutkintoon johtavaa koulutusta,jonka puitteissa saadaan erilaisia kansalaisvalmiuksia, kuten esimerkiksi viestintäjamediakasvatus tai kestävään kehitykseen liittyvät opinnot. Koulutusaloihin liittyy myöserilaisia kansalaiseksi kasvamisen ulottuvuuksia. (Lundbom 2006.)Joillakin tutkintoon johtavilla koulutusaloilla, kuten kulttuurituotannossa ja terveys-, sosiaali-ja liikunta-alalla, aiheen voisi kuvitella olevan sisäänrakennettuna, ja näin usein jossainmäärin onkin. Tämä näyttäytyy usein luontevasti konkreettisena yhteistyötoimintana hankkeissatai opinnäytteissä ammattikorkeakoulujen ja kansalaisjärjestöjen välillä. Haasteenaon kuitenkin sisällyttää aihepiiri systemaattisesti niin yleisiin oppimistavoitteisiin kuin toimintaankin.Monista ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmista, esimerkiksi sosiaali- jaterveys-, liikunta-, kulttuuri-, diakonia-, nuoriso-, kasvatus- sekä liiketalous- ja yhteiskunnallisiltaaloilta sijoitutaan merkittävässä määrin kolmannelle sektorille, mutta aihealue einäyttäydy opetussuunnitelmissa. Tämän lisäksi niissä koulutusohjelmissa, jotka pätevöittävätviranomaistoimintaan, ja joilla on kosketuspintoja kansalaistoimintaan (esim. poliisi), aktiiviseenkansalaisuuteen ja kansalaistoiminnan perusteisiin liittyvät opinnot valmentaisivattulevalla työuralla kohdattaviin osaamistarpeisiin.Kansalaistoimintahankkeessa on luonnosteltu koulutussuositus, joka ensisijaisesti keskittyyaktiivisen kansalaisuuden eri ulottuvuuksiin. Koska suosituksen tarkoitus ei ole tuottaa koulutussisältöjäliittyen järjestösektoriin työvoimalohkona, se sivuaa kolmatta sektoria, muttaei käsittele toimialan tarkempia kysymyksiä, kuten järjestöjohtamista tai taloutta ja hallintoa.Sen luokittelemiseksi, mitä ammattikorkeakoulusta valmistuvan yksilön tulisi tietää,voidaan yleinen aktiivinen kansalaisuus rakentaa osaamisulottuvuuksien kautta. Tämä voidaankiteyttää ymmärryksen, tietämisen ja osaamisen osiin. Kompetenssitavoitteet ja vastaavatkoulutussisällöt voidaan kuvata seuraavastiLuku 1 Kansalaistoiminnan vahvistamisen perusteet