Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

65Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE:n puitteissa käynnistyi kesäkuussa2008 projekti, jossa pohditaan järjestöjohdon koulutustarpeita ja koulutuksen järjestämistä.Teemasta käydyssä keskustelussa pidettiin tärkeänä, että järjestöjohdon koulutusta kehitetääntiiviissä vuorovaikutuksessa sivistysjärjestöjen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojenkanssa.YhteenvetoaYhteiskunnallinen osallistuminen on Suomessa muiden läntisten demokratioiden tavoin hiipumassa.Aktiivinen kansalaisuus näyttää olevan syrjäytymässä asiakkuudella ja kuluttajuudella.Jos yhteiskuntaa kehitetään enemmän palvelujen kuin vaikuttajuuden näkökulmasta,on suuri vaara, että demokratiakin korvautuu jonkinlaisella demokratiapalvelujen asiakkuudella.Demokratiakasvatuksella on tärkeä merkitys osallistuvan demokratian tulevaisuudelle. Osallistuminenja kiinnostus yhteiskuntaan ovat yhä enemmän kytköksissä tietämykseen, tietämysyhä vahvemmin sidoksissa koulutukseen. Millä tavoin siis demokratiakasvatus voisiesikoulusta aina ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opintoihin asti tukea nykyistä paremminosallistuvan kansalaisidentiteetin rakentumista ja kansalaistaitojen omaksumista?Osallisuutta vahvistavaa demokratiakoulutusta ja -valmennusta tarvitaan niin hallinnossakuin järjestöissä. Toimintaympäristön monimutkaistuminen ja lisääntyvät paineet ammatillistumiseenovat saaneet järjestöt peräänkuuluttamaan järjestöjohdon ja järjestöjen asiantuntijoidentarpeisiin täsmäkohdennettua koulutusta. Toisaalta osallistumisen muutos, paineetyhä avoimempaan ja kansalaiskeskeisempään hallintoon yhdessä hallinnossa käynnissä olevansukupolvenvaihdoksen kanssa lisäävät tarvetta hallinnon virkamiesten ”demokratiavalmennukseen”.Kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien kehittäminen edellyttäänykyistä vahvempaa tietopohjaa osallistumisen muutoksesta. Äänestysprosenttien ohellatulisi systemaattisesti seurata järjestöjen ja järjestöosallistumisen muutosta, verkko-osallistumistaja ylipäätään uusia osallistumisen muotoja, selvittää millä tavoin suomalaiset kokevatkiinnittyvänsä yhteiskuntaan ja minkälaiseksi he kokevat kansalaisuutensa.Yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja järjestöjen piirissä tehdään paljonmielenkiintoista tutkimusta tällä alueella. Liian usein syntyvä tutkimustieto ei muutuyhteiseksi omaisuudeksi. Tietopohjan parantamisessa tärkeä askel olisikin saada keskusteluyhteyseri toimijoiden välillä aikaan, jotta syntyvä akateeminen ja soveltava tutkimus löytäisitiensä järjestöjen ja hallinnon kehittämistyön tueksi.Luku 1 Kansalaistoiminnan vahvistamisen perusteet