Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

47Osallistumisen luonnetta kuvaa myös paikallisuuden ja ylikansallisen dikotomia, mikä eiliity pelkästään toiminnan tasoon. Monet asiat eivät ole määritettävissä kansallisvaltioidenrajojen mukaan ja tällaisten kysymysten ja maailmanlaajuisen yhteisvastuun ajatuksen pohjalleperustuvat liikkeet verkostoituvat yli kansallisten rajojen. Toiminta kohdistuu nykyisinyhä monimutkaisempiin ja monisyisempiin prosesseihin, kuten maailmankauppajärjestöön,biodiversiteettisopimukseen tai ilmastopolitiikkaan, joihin vaikuttaminen ei myöskään välttämättäole helppoa perinteisillä keinoilla. Toisaalta monissa paikallisilta näyttävissä vaikuttamistavoissa,kuten talonvaltauksissa yhdistyy muista kansainväliseltä kentältä inspiraatiotahakeva toimintatyyli ja retoriikka sekä paikallisuuteen ja yksittäisiin kohteisiin perustuvakonkreettinen toiminta (Stranius & Salasuo 2008, 6). Uusille yhteiskunnallisille liikkeilleon ominaista myös se, että ne nostavat julkisuuden ja verkon kautta esille asioita, joita eiole aiemmin pidetty poliittisina.Paikallisuus ja paikallinen toimintamalli alkoi kansanliikkeistä, työväenliikkeestä, naisasialiikkeestäja nuorisoseuraliikkeestä vuosikymmeniä sitten (ks. esim. Ilmonen & Siisiäinen1998). Viimeaikaisesta paikallisesta massaliikehdinnästä, jossa on ylikansallinen ulottuvuus,voi mainita Kemijärven Stora Enson sellutehtaan ja Summan paperitehtaan alasajopäätöksenseurauksena syntyneet liikehdinnät sekä talonvaltaukset, jotka ilmentävät erityisesti nuortenkansalaisaktivistien suhdetta julkiseen valtaan. Tällaisissa ilmiöissä on taustalla laajempiyhteiskunnallinen muutos ja tulkintakehys, jossa yhdistyvät globalisaatio, uusliberalismi,metropolitanismi ja ihmisoikeus- ja ympäristökysymykset (ks. esim. Stranius & Salasuo2008, 6). Talonvaltauksien lisäksi kansalaisaktivismia ovat myös esimerkiksi monikulttuurisetkaupunkifestivaalit, jotka pyrkivät herättämään keskustelua ja tekemään näkyväksi tärkeinäpidettyjä arvoja.Paikallisuuden diskurssi liittyy myös uudentyyppisiin vaikuttamiskanaviin, kuten verkkoviestintään,sillä uudenlainen infrastruktuuri ja tiedon käsittelemisen ja julkaisemisen muodotvoivat voimistaa paikallisiin asioihin osallistumista. Paikallisuus liittyy myös hallinnanmuotoihin. Möttönen & Niemelä (2005, 79-129) tarkastelevat ilmiötä laajemmassa yhteiskunnallisentoimintaympäristön muutoksessa, jossa verkostoitumisen paradigma on syrjäyttämässäjulkisen sektorin läpäisseet tulosjohtamisen opit. Uutta lähestymistapaa luonnehtivatvapaaehtoisuus, keskinäinen riippuvuus, hyödyn tuottaminen kaikille osallistujille sekätoimijoiden välinen solidaarisuus.Yksi kansalaistoiminnan merkittävistä ja perinteisistä ilmenemismuodoista on vapaaehtoistyö.Vaikka yhteiskunnallisen osallistumisen on viime aikoina sanottu olevan laskusuunnassa,kertovat selvitykset kansalaisten kiinnostuksesta vapaaehtoistyöhön toista; järjestöjenpiiriin rajattuna toimintana arviolta kolmannes suomalaista toimii vapaaehtoisina. Hiljattaintoteutetun Suomen Punaisen Ristin selvityksen mukaan jopa 52 prosenttia suomalaisista onkiinnostunut lähtemään mukaan kansalaisjärjestötoimintaan. Erityisesti järjestöjen vapaaehtoistyöt kiinnostavat nuoria. (SPR 2008a.) Osallistumisen, omaehtoisen toiminnan ja kansalaisyhteiskunnanmerkityksen ei siis voi väittää heikentyneen, päinvastoin.Käsitteiden määrittelyjen moninaisuus tulee esiin tässäkin yhteydessä, sillä rinnakkain käytetään sekävapaaehtoistyön että vapaaehtoistoiminnan käsitteitä. Jälkimmäinen mielletään monesti edellistä laajaalaisemmaksi,koska työmääre heijastaa helposti palkkatyön ja vapaaehtoistyön rajoista käytyä keskustelua.Vapaaehtoistoimintaa suhteessa osallistumiseen taas määrittää se, että sen voi sanoa olevanluonteeltaan enemmän yhteiseksi hyväksi suuntautuvaa toimintaa. Vapaaehtoistoiminta myös mielletäänhyvin subjektiivisesti. (ks Yeung 2002.)Luku 1 Kansalaistoiminnan vahvistamisen perusteet