Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

69Järjestö poikkeaa valtiosta ja kunnista työyhteisönä ennen muuta siinä suhteessa, että järjestöissähierarkkisuus on paljon vähäisempää ja toimenkuvia voidaan helpommin räätälöidäja muuttaa kuin julkisissa organisaatioissa. Toiminta ja talous ovat läheisemmin sidoksissatoisiinsa kuin valtiolla ja kunnilla, joissa työntekijöillä on käytettävissään kunnan päättävienelinten vahvistamat määrärahat toiminnan tekemiseen.Järjestöt ovat olleet vetovoimaisia työnantajia. Järjestöillä ei ole ollut yleensä vaikeuksialöytää työntekijöitä. Syyt tähän ovat moninaiset. Työntekijät voivat vaikuttaa järjestössä paljonomaan toimenkuvaansa ja muovata näin työtään mieleisekseen. Järjestöissä voi myöspaneutua itselle tärkeiden asioiden edistämiseen. Organisaatiotasot ovat matalat. Työntekijätovat suhteellisen tasavertaisia ja kontaktit esimiesten ja alaisten välillä läheiset ja epämuodolliset.Työajat joustavat järjestöissä enemmän kuin suurissa organisaatioissa. Lisäksi palkkauson järjestöissä kilpailukykyinen julkiseen sektoriin verrattuna.Järjestötyössä on häivähdys kutsumusammattia. Tämä on työn siunaus ja kirous. Jokaisellajärjestöllä on oma arvo- tai aatepohjansa tai erikoistuminen tiettyjen spesifien asioiden hoitamiseen,kuten esimerkiksi potilasjärjestöissä. Jotta työntekijä viihtyy työssään ja voi onnistuasiinä, hänen on sisäistettävä tai ainakin hyväksyttävä järjestön arvomaailma ja toiminnantarkoitus (missio). Muuten työskentely arvoyhteisössä käy ahdistavaksi.Toinen keskeinen piirre on työnantajien suhtautuminen työntekijöihin. Harvan yhdistyksentai järjestön hallinnossa on työsuhdeasioiden osaamista. Hallinnon edustajat valikoituvat innostuksestajärjestön tarkoitusperiä kohtaan. Valintatilanteessa ei painoteta sitä, kykenevätkötoiminnasta ja toiminnan päämääristä kiinnostuneet ihmiset toimimaan ammattitaitoisinatyönantajina. Yleensä näin ei ole. Harva yhdistyksen luottamushenkilö kokee olevansa työnantajanroolissa. Tämän roolin huonosta hahmottamisesta ja siitä aiheutuvasta osaamisenpuutteesta johtuen järjestöjen hallinnossa ei ole riittävää työnantajaosaamista. Tämä aiheuttaamonia turhia sotkuja, riitoja ja mielipahaa työntekijöiden keskuudessa.Työajan noudattaminen on yksi esimerkki käytännön ongelmista. Monet luottamushenkilöteivät halua ymmärtää, että myös järjestön työntekijällä on oikeus sopimusten mukaiseentyöaikaan. Vanha asenne siitä, että järjestötyötä tehdään 24 tuntia vuorokaudessa, elää sitkeästimonen luottamushenkilön mielissä.Vajavuuksistaan huolimatta järjestöt ovat pääosin hyviä työpaikkoja. Tämän osoittaa muunmuassa se, että järjestöihin töihin tulleet ihmiset viihtyvät yleensä pitkään järjestötyönantajanpalveluksessa. Järjestöissä voi toimia itselle tärkeiden asioiden parissa, toimia ihmistenkanssa ihmisten hyväksi ja jopa rakentaa parempaa maailmaa.Tekemisen ammattimaistuminenJärjestöjen tapa toimia on yhä ammattimaisempaa. Heti perään on sanottava se, että järjestöjenväliset erot ovat suuret. Eroja on myös yhdistys-, piiri- ja liittotason välillä. Ammattimaisintatekeminen on isoissa valtakunnallisissa liitoissa, joissa on runsaasti palkattujatyöntekijöitä. Järjestöjen taloudelliset resurssit mahdollistavat pätevien työntekijöidenvalitsemisen ja työntekijöiden jatkuvan kouluttamisen. Toimintaa tehdään päämäärätietoisestija kunnianhimoisesti. Monen järjestön kohdalla jo maine edellyttää aina laadukastatekemistä. Toisenlainen on tilanne vanhakantaisissa järjestöissä, joissa toimintaa tehdääntotutulla tavalla ja jäsenistö tyytyy siihen tasoon, johon se on sopeutunut vuosikymmentenLuku 1 Kansalaistoiminnan vahvistamisen perusteet