Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

98hyödyntämiseen liittyvät kysymykset koskevat yhtä lailla muodollisemmin järjestäytynyttäja ammattimaisesti toimivaa kansalaisjärjestökenttää.Hahmottelen ensin sitä kontekstia, johon kansalaistoiminnan ja median suhde tämän päivänSuomessa sijoittuu. Tätä toimintaympäristöä luonnehtii yhtäältä perinteisen edustuksellisenpolitiikan jonkin asteinen kriisiytyminen ja samaan aikaan omaehtoisen kansalaisaktivisminnousu sen vaihtoehdoksi, sekä mediajulkisuuden merkityksen kasvu politiikassa ja yhteiskunnallisessatoiminnassa. Tarkastelen sitten valtavirtamedian ja internetin hyödyntämistäkansalaistoiminnassa sekä niiden hyödyntämiseen liittyviä ongelmia tai rajoitteita. Lopuksipohdin, minkälaista osaamista kansalaisyhteiskunnan edustajat tarvitsevat hyödyntääkseenmediaa parhaalla mahdollisella tavalla ja miten ammattikorkeakoulu voi osaltaan tukea kansalaistoimijoidenmediakompetenssin kasvua.Omaehtoisen kansalaistoiminnan kukoistusYhteiskuntatieteellisissä aikalaisanalyyseissä on erityisesti 1990-luvulta lähtien toistuvastiesitetty, että aikaamme luonnehtii eräänlainen politiikan siirtymä tai hajaantuminen ja samallakansallisvaltioon sidotun edustuksellisen poliittisen järjestelmän jonkinasteinen kriisiytyminen.Esimerkiksi Zygmunt Bauman (1996) ja Ulrich Beck (1995) ovat esittäneet,että politiikka ei ole enää virallisen, valtiollisen poliittisen järjestelmän yksinoikeus, vaankansallisten poliittisten instituutioiden kanssa kilpailevat yhä useammat paikalliset ja globaalittoimijat. ”Kilpailijoissa” ei ole kyse ainoastaan ylikansallisista poliittisista elimistä jatalous- ja kauppaorganisaatioista, vaan myös kansalaisten aktivoitumisesta. Omaehtoinenja -aloitteinen kansalaistoiminta on noussut yhä merkittävämpään asemaan julkisen keskustelunherättelijänä, uusien kysymysten politisoijana ja siten poliittisen agendan asettajana.(Bauman 1996, 205-206; Beck 1995, 31-41; ks. myös Della Porta 2000; Hänninen 2000;Lappalainen 2002.)Tämän Beckin (1995) termein ”alapolitiikan” nousun taustalla voi nähdä institutionaalisenpolitiikan legitimiteetin horjumisen. Samaan aikaan, kun äänestysaktiivisuus ja puolueosallistuminenovat laskeneet, yhä useampi yhteiskunnallisesti aktiivinen kansalainenon kanavoinut osallistumistaan ja vaikuttamispyrkimyksiään kansalaisaktivismiin. Elinkeinoelämänvaltuuskunnan arvo- ja asennetutkimukset ovat 1990- ja 2000-luvuilla toistuvastikertoneet suomalaisten epäluottamuksesta poliittista päätöksentekojärjestelmää ja kansalaistenvaikutusmahdollisuuksia kohtaan. Puolueiden on koettu etääntyneen kansalaistenarjesta ja ongelmista, ja noin puolet vastaajista on kokenut kansalaisten mielipiteiden välittyvänpäätöksentekijöille paremmin kansalaisliikkeiden kuin puolueiden kautta. (EVA2007; ks. myös esim. EVA 1999; EVA 2001.)Kehityskulkua on kuvannut osuvasti italialainen politiikan ja yhteiskunnallisten liikkeidentutkija Donatella Della Porta. Hänen mukaansa puolueilla on edelleen painoarvoa julkisenpolitiikan muotoilussa, mutta ne ovat ennen kaikkea menettäneet roolinsa sosiaalisina integroijina.Aikaisemmin juuri poliittiset puolueet muodostivat alueen, jossa käytiin julkistakeskustelua poliittisista tavoitteista, ja toimivat samalla identiteettien muodostajina, ihmisiäyhteisöönsä liittävinä instituutioina ja intressien ja konfliktien kanavoijina. Della Portanmukaan puolueiden kriisiytymisen seurauksena niin mielipiteen ja kollektiivisten tavoitteidenmuotoilu kuin identiteettituotantokin on siirtynyt puolueiden ja parlamentaaristen instituutioidenulkopuolelle, esimerkiksi yhteiskunnallisiin liikkeisiin. (Della Porta 2000; ks.myös Lagerspetz 1999.)Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa