Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

99Samalla myös median merkitys kansalaistoiminnan välineenä on kasvanut. Kun aiemminpoliittisia teemoja nostettiin esiin puolue-elimien välityksellä, tavoittelevat kansalaisryhmätnykyään viranomaisten ja poliittisten päättäjien huomiota mediajulkisuuden välityksellä(Della Porta 2000). Oma-aloitteisen kansalaistoiminnan näkökulmasta median nousunyhteiskunnallisen keskustelun ja politiikan keskiöön voikin nähdä mahdollisuutena. Koskamediajulkisuus on huomattavasti useamman toimijan ulottuvilla kuin institutionaalisenpolitiikan areenat, voi se ainakin periaatteessa lisätä kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia.Politiikan medioituminen ja mediademokratiaKeskustelu median ja demokratian suhteesta on vuosituhannen vaihteessa kilpistynyt erityisestikysymykseen politiikan medioitumisesta eli median kasvaneesta merkityksestä poliittisissaprosesseissa. Ilmiöön on viitattu myös mediademokratian ja mediakratian käsitteillä.Politiikan ja median suhdetta pohtineet joukkoviestinnäntutkijat ja muut yhteiskuntateoreetikotovat kiinnittäneet huomiota siihen, että politiikkaa tehdään yhä enemmän mediajulkisuuteenturvautuen ja sen ehdoilla toimien, eli median toimintalogiikkaa noudattaen. Tämänkatsotaan johtaneen muun muassa politiikan henkilöitymiseen, yksinkertaistamiseen, kärjistämiseenja viihteellistymiseen, kannatus- ja mielipidemittausten järjestelmälliseen hyödyntämiseenpoliittisena työkaluna sekä tehtailtujen mediatapahtumien korostumiseen pitkäjänteistenpoliittisten prosessien kustannuksella. (Esim. Asp 1986, 359-363; Castells 1997,312-328; Meyer 2002.)Näkemykset siitä, mitä politiikan medioituminen merkitsee demokratialle ja kansalaisyhteiskunnalle,vaihtelevat kuitenkin tutkijoiden keskuudessa. Esimerkiksi saksalainen politiikantutkijaThomas Meyer (2002, 40-45, 103-108) näkee ”mediademokratian” varsin pessimistisessävalossa, uhkana ”aidolle” demokratialle, jolla hän viittaa perinteiseen eurooppalaiseenmonipuoluedemokratiaan. Meyer pelkää, että median toimintalogiikan asettamassa ”tämänhetkisyyden”ja tapahtumakeskeisyyden paineessa politiikassa aletaan ohittaa aikaa vieväpoliittinen harkinta- ja neuvotteluprosessi, jota on käyty puolueiden sekä muiden kansalaisyhteiskuntaaja virallisia poliittisia instituutioita välittävien intressiryhmien ja organisaatioidenfoorumeilla. Meyerin diagnoosin mukaan mediademokratia näyttäisi siis johtavantämän väliportaan marginalisoitumiseen, minkä seurauksena kansalaisyhteiskunnan intressiteivät välttämättä tulisi esiin poliittisessa prosessissa.Kaikissa aikalaisanalyyseissa politiikan medioitumisen kehityskulkua ei suinkaan nähdäyhtä uhkaavana. Esimerkiksi informaatioyhteiskuntakehitystä tutkinut sosiologi ManuelCastells (1997, 317) korostaa, että ”mediakratia” ei ole itsessään ristiriidassa demokratiankanssa, koska sen kulloisenkin kilpailullisuuden ja pluralistisuuden aste vain heijastelee ympäröivänpoliittisen järjestelmän tilannetta. Mediakratia on siis yhtä paljon tai vähän demokraattinenkuin se yhteiskunta, jossa media toimii. Castells suhtautuu myös Meyeriä epäilevämminperinteisen puoluejärjestelmän kykyyn edustaa kansalaisyhteiskunnan intressejäeikä siten näe politiikan medioitumisen välttämättä heikentävän kansalaisten osallistumismahdollisuuksia.Myös yhteiskuntafilosofi Eerik Lagerspetz (1999, 39) esittää, että mediademokratia näyttäisisiinä mielessä jopa palaavan lähemmäs demokratian ideaaleja, että se merkitsee puolueidenvallan vähenemistä kansalaisten valintoja ohjailevana tekijänä. Lagerspetzin mukaan”muutoksen puoluedemokratiasta mediademokratiaan ei tarvitse olla sen enempää demokra-Luku 2 Kansalaistoiminnan edistäminen opiskelijatoiminnassa ja ammattikorkeakoulujen toiminnassa