Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

96kuuluvuuden lisääntymisestä, osallisuuden vahvistumisesta ja toimijoiden voimaantumisestatoiminnan kuluessa, sitä perustellumpaa vapaaehtoistyön tukeminen eri muodoissaan on.Kansalaistoimintaa käsittelevistä opinnäytetöistä puuttuu sosiaali- ja terveysalan tällä hetkelläkeskeiset asiakastyön arviointia koskevat näkökulmat. Esimerkiksi vapaaehtoistoiminnanresursseja ei juuri käsitellä, ei myöskään vaikuttavuutta tai tuloksellisuutta. Myös vallanja vaikuttamisen kysymykset ovat jääneet sivuun. Kuka päättää vapaaehtoistyössä? Voikovapaaehtoistyöllä olla sen toimintaa laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia? Kansalaistoimintaakoskevien opinnäytetyön rajausten yksipuolisuus – kiinnostuksen kohdistuminenpääasiassa toiminnan merkityksiin ja kokemuksiin – voi heijastella myös opetussisältöjenohuutta kansalaistoiminnan osalta.Joka tapauksessa kansalaistoimintaan suuntautuminen opiskeluaikana, tai jo sitä ennen,näyttäisi olevan selkeä ammatillistumisen väylä osalle sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista,mutta erityisesti kirkon alalle opiskeleville. Kansalaistoiminnan luonne tarjoaa hyvät mahdollisuudetharjoitella sekä ammatillisia perusvalmiuksia että perehtyä sosiaali- ja terveysalanerityistason kysymyksiin. Myös palveluverkostot ja niiden toiminta tulevat hyvin esillejuuri erilaisten vertaisryhmien toiminnan organisoinnin ja tukemisen kautta. Lisäksi asiakastyönkehittämisen kysymykset saavat uusia ulottuvuuksia kun toimintaa käynnistetään jaluodaan alusta alkaen.Sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa koulutuksessa kansalaistoiminta ja järjestöissä tehtävätyö on selvästi esillä harjoitteluissa ja opintosisällöissä. Mutta onko sitä riittävästi jaoikeassa muodossa? Opinnäytetöitä lukiessa syntyy kuva ettei ymmärrys sosiaali- ja terveysalanjärjestötyöstä ja siihen kuuluvista valmiuksista rakennu opiskeluprosessissa kovinsystemaattisesti. Kyse on pikemminkin opiskelijoiden innostumisesta ja kiinnostumisestaaiheeseen. Ammatillinen suuntautuminen järjestöissä tehtävään työhön ei näyttäydy erityisenäammatti-identiteetin kysymyksenä.Kirkon alalla sosiaali- ja terveysalan opiskelijat jäsentävät kansalaistoiminnan selkeästi osaksiammatillista työtään ja suuntautumistaan. Kansalaislähtöinen työ kuuluu ammatillisen työnorientaatioon ja sitä ollaan valmiita kehittämään myös opintojen jälkeen tulevassa työssä.Kansalaistoiminnalla on yhä kasvava merkitys monilla yhteiskunnan alueilla, mutta erityisestisen merkitys on viime vuosina lisääntynyt sosiaali- ja terveysaloilla. Ammatillisessakoulutuksessa tämä tulisi tulevaisuudessa ottaa yhä paremmin huomioon opetussuunnitelmissaja opetuksessa. Kansalaistoiminnan luonnetta, merkityksiä ja arvoja on kuitenkin vaikeaomaksua osallistumatta siihen itse. Opetussuunnitelmat ja opetus eivät ole ensisijaisiakansalaistoimintaan oppimisen väyliä, vaan kansalaistoimintaan kasvetaan ja siihen sitoudutaanvähitellen. Kirkon nuorisotyöstä on syytä ottaa oppia sikäli, että siinä väylät aktiiviseenkansalaisuuteen ja edelleen ammatilliseen työhön ovat rakentuneet monipuolisesti jatoisiaan täydentävästi.LähteetAsetus ammattikorkeakouluopinnoista 256/1995Launonen, Pekka (2007): Kirkon työntekijäksi kasvamassa: diakoni-, diakonissa- ja nuorisotyönohjaajaopiskelijoidenammatillinen motivaatio, osaaminen ja identiteetti vuosina 2004-2006. Diakonia-ammattikorkeakoulunjulkaisuja D, Työpapereita. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu.Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa