Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

15ihmisille kuin nykyisessä television ja internetin hallitsemassa maailmassa. Viime vuosinablogit ja wikit sekä Facebookin, MySpacen, YouTuben ja IRC Gallerian tapaiset palvelutmahdollistavat yhtälailla verkostoitumisen ja yhteydenpidon jo entuudestaan tuttuihin ihmisiinkuin myös uusien, esimerkiksi yhteisille intresseille, ideologioille, musiikkimaulle taiharrastuksille perustuvien yhteisöjen muodostamisen.Silti ruohonjuuritason kansalaistoimijoiden ei välttämättä ole helppoa saada läpi omia viestejääneliitin hallitsemassa julkisuudessa. Vaikka joukkoviestimissä on nykyään havaittavissatietoista pyrkimystä tuoda esiin kansalaisten aiheita, näkökulmia ja ääniä, näyttävät oma-aloitteisestiaktivoituvat kansalaiset silti helposti leimautuvan mediajulkisuudessa ”aktivisteiksi”ja ”äänekkääksi vähemmistöksi” – joksikin muuksi kuin tavallisiksi kansalaisiksi.Yksinkertaisimmillaan ammattikorkeakoulujen on mahdollista tukea kansalaistoimijoidenmediakompetenssin kehittymistä tarjoamalla opintojaksoja, joilla kansalaistoimijat saavattiedollisia ja taidollisia perusvalmiuksia median hyödyntämiseen. Yhteistyö ammattikorkeakoulujenja kansalaistoimijoiden välillä voi toteutua sekä opinnäytetyönä toteutettavissakehittämishankkeissa että laajemmissa viestinnän tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Ammattikorkeakouluvoi palvella kansalaistoimijoita kouluttamalla perusopetuksessaan yhteiskunnallisestija eettisesti vastuullisia toimittajia, jotka tuntevat sekä kansalaisyhteiskunnantoimijat että kansalais- ja yhteisölähtöiset työtavat ja haluavat työssään tuoda esiin myös vaiennettujenihmisryhmien äänet.Pekka Kaunismaa ja Kimmo Lind kysyvät, tarvitaanko järjestöissä generalisteja vai spesialisteja.Kirjoittajien mukaan järjestöalan osaamiskenttä muodostuu kaksoispoolista, jonkatoisessa päässä on substanssialan osaaminen ja toisessa päässä yleisosaaminen. Artikkeliavarten kerättiin empiirinen aineisto MOL:n sivuilta järjestötyönantajien rekrytointi-ilmoituksista.Järjestöihin rekrytointi hakuilmoituksissa tapahtuu varsin kirjavalta koulutuspohjalta.Varsinkin järjestöjen ja liittojen johtajien rekrytoinnissa koulutusedellytykset pidetäänväljinä, peräti 40 prosentissa puuttui koulutusvaatimus.Kaunismaan ja Lindin mukaan järjestötyön ammattimaistuminen – siltä osin kuin sillä viitataanerottautumiseen vapaaehtoistoiminnasta – on selvä. Järjestötyö määrittyy selvästiammattimaisin termein. Järjestötyö määrittyy säännöllisen ajankäytön, työn paikan, resurssien,edellytettävän tietotaidon, työn tehokkuuden ja laadun, vastuun ja toimivallan suhteen.Nämä ovat vapaaehtoistoiminnassa useimmiten määrittymättömiä.Aarno Lehmusto ja Tapio Mäkelä kysyvät artikkelissaan, kuinka hyvin edes tiedämme,millainen on oman kuntamme tai maakuntamme kolmas sektori ja millaisia yhteisöjä siellätoimii? Ammattikorkeakoulujen tulisi tunnistaa järjestöjen rooli omissa tutkimus- ja kehitystyönstrategioissaan ja jäsentää roolinsa järjestöjen kehittämisessä.Yhteisiksi kehittämisalueiksi artikkelissa jäsentyy järjestöjen toimintakulttuurin ja toimintatapojenkehittäminen, sidosryhmäjohtaminen, taloushallinto ja rahoitus, tiedottaminen sekäkehittämistoiminta ja arviointi. Artikkelissa nostetaan esille ”heiveröinen” toiminta. Monetjärjestöt ovat pienen kokonsa, vähäisten voimavarojensa, vaikeiden toimintaolosuhteidensatai muiden syiden johdosta talousyksikköinä erityisen haavoittuvia, mutta siksi ne ovat kehittämiskohteinaerityisen kiitollisia.Lehmuston ja Mäkelän mukaan aivan oma kokonaisuutensa on kansainvälinen yhteistyökolmannen sektorin kehittämiseksi. Tässäkin on otettu ensimmäiset askeleet ja kokemuksetToimittajien alkusanat