Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

72Kansalaistoiminnan kehittämisen osalta on olemassa edelleen neljä suurta puutetta. Tutkittuatietoa on aivan liian vähän käytettävissä. Tähän lienee parannusta odotettavissa Jyväskylänyliopiston toimesta. Ammattikorkeakoulujen soisi olevan tutkimustyössä mukana nykyistäenemmän vähintään opinnäytetöiden muodossa. Järjestöjen panostus kehittämiseenon edelleen liian vähäistä. Systemaattinen, pitkäjänteinen ja kunnolla resursoitu kehittämistyöodottaa edelleen itseään. Järjestöt keskittyvät edelleen liikaa itseensä, minkä vuoksi yhteinenkehittämistyö on vähäistä. Kun järjestöjen taloudelliset ja henkilöstövoimavarat ovathyvin rajalliset, kehittämistyöstä saataisiin paljon enemmän irti, jos voimia koottaisiin. Tällainenyhteistyö on ollut kuitenkin suomalaisessa järjestöelämässä tuskallisen vaikeaa, ja sitäse näyttää olevan edelleen. Neljänneksi, järjestöt panostavat työntekijöiden, luottamushenkilöidenja vapaaehtoisten kouluttamiseen liian vähän. Osaamistason nostamisella voitaisiinkehittää parhaiten suomalaista kansalaistoimintaa nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä,joka tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia järjestöjen sanomalle ja työlle, mutta asettaamyös suuria haasteita ja nostaa esiin jopa eräitä uhkakuvia.Tekemisen muuttunut luonneToiminnan tekemisen ammattimaistuminen ja ammatillisuuden lisääntyminen ovat muuttaneetkansalaistoiminnan tekemisen luonnetta. Kansalaistoiminnan sekä yksityisen ja julkisensektorin työelämän kieli ovat yhtenäistyneet. Myös kansalaistoiminnassa puhutaan nykyisinpanoksista, tuotoksista, vapaaehtoisten johtamisesta, laatukriteereistä jne. – toki vähäisemmässämäärin ja vähemmän sitovina ja toimintaa määrittävinä asioina kuin työelämässä.Vaateet ovat samanlaistaneet kansalaistoimintaa työelämän kanssa. Järjestöjen johtokunnatedellyttävät toiminnalta tuloksia, joita arvioidaan suhteessa tavoitteisiin. Yhdistyksissämukana olevat ihmiset kysyvät yhä tiukemmin hyödyn perään, on kysymys heidän omastatai heidän lastensa harrastuksesta, vapaaehtoispanoksen antamisesta tai jäsenmaksujenmaksamisesta.Kansalaistoiminnan piirissä kiinnitetään entistä enemmän huomiota toiminnan laatuun. Tekijättunnistavat ja tiedostavat sen, että mukana olevat ja mukaan haluttavat ihmiset edellyttävättoiminnalta laatua: päteviä ohjaajia, tasokkaita tapahtumia ja leirejä, kunnollisia harrastustiloja,hyvää ihmisten kohtaamista ja kohtelua, osaavaa koulutusta jne. Keskimäärinjärjestöt ovat toiminnan laaduntamisessa vielä alkutaipaleella ja järjestöjen väliset erot ovattodella suuret, mutta kehitysaskeleet ovat selvästi nähtävissä. Jäsenten, harrastajien ja toimijoidenvaatimukset pakottavat toiminnan laadun parantamiseen. Ihmiset ovat sietäneetkansalaistoiminnan piirissä paljon epäpätevää johtamista, organisointia, kouluttamista jne.,mutta sietokynnys on alentunut koko ajan.Suomalaisen kansalaistoiminnan yksi peruslähtökohta on ollut ajatus jokamiehen taitojenriittävyydestä (Moilanen 2001). Kaikki on toivotettu tervetulleiksi ja huonoakin tekemistätai suoranaista osaamattomuutta on siedetty, koska ihmisten on todettu olevan innostuksestamukana ja tekevän ilmaista vapaaehtoistyötä järjestön hyväksi. Kun ihmisten vaatimustasokasvaa koko ajan, riittääkö mukaan tulemiseen ajatus, että ”tule sellaisena kuin olet”.Tämä on perustavaa laatua oleva kysymys kansalaistoiminnan kohdalla. Järjestöt eivät mielelläänluovu tästä peruslähtökohdasta, koska se rikkoo kansalaistoiminnan keskeisen ideaalin;kaikki ihmiset ovat tasavertaisesti tervetulleita toimimaan yhdistyksissä ja järjestöissä jakaikkien panos on tärkeä ja arvokas. Toisaalta huonoa tekemistä ja osaamattomuutta on yhävaikeampaa katsoa läpi sormien.Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa