Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

125toimintamuotoihin. Lisäksi on alati kasvava joukko järjestöjä, jotka ovat suuntautuneet hyvinvointipalvelujentuottamiseen ja osa näistä itse asiassa operoi alueellisilla hyvinvointimarkkinoillatavalla, joka ei asiallisesti eroa perinteisestä yritystoiminnasta. Edellä esitettyhavainnollistaa ainakin kahta huomionarvoista seikkaa: sitä miten merkittävä asema kansalaisjärjestöilläon suomalaisessa yhteiskunnassa sekä sitä miten monipuolista toimintaa järjestökenttäitse asiassa edustaa. Kuinka hyvin edes tiedämme, millainen on oman kuntammetai maakuntamme kolmas sektori ja millaisia yhteisöjä siellä toimii?KYT:in toteuttaman selvityksen mukaan Keski-Suomen rekisteröidyt yhdistykset ryhmittyväteri toimialoille siten, että eniten yhdistyksiä on politiikan, ammattien ja elinkeinojen,kulttuurin, vapaa-ajan sekä urheilun ja liikunnan parissa. Näille toimialoille sijoittuu yhteensä5537 yhdistystä eli 79 % kaikista yhdistyksistä. Sosiaali- ja terveysalan yhdistysten lukumääräon 482 ja niiden prosenttiosuus koko joukosta on seitsemän (7 %). Vaikka sosiaali- jaterveysalan järjestöjen määrä on verraten vaatimaton, niin niiden merkitys ja alueellinen vaikuttavuuson suuri. Sosiaali- ja terveysalalla operoivat järjestöt ovat aina olleet aloitteellisiatoimijoita suomalaista hyvinvointivaltiota ja -yhteiskuntaa rakennettaessa, mutta nyt niidenmerkitys myös palvelujen tuottajina on huomattavasti kasvanut. 2000-luvulla on myös kehitettytätä todellisuutta kuvaava ja haltuun ottava käsite: yhteisötalous. Yhteisötaloudessapalveluja tuottavat organisaatiot – järjestöt, säätiöt, osuuskunnat – toimivat kolmannen sektorinja yritystalouden rajapinnassa nivoutuen osaksi kunnallista ja alueellista hyvinvointipolitiikkaa.Kansalaistoiminnan nykymuotoiseen järjestäytymiseen johtavia polkuja on useita, joskinuseimmat ovat tavalla tai toisella palautettavissa 1990-luvun lamaan. Lama muutti yleistäasennoitumista järjestöihin samalla kun kuntakentässä toteutettiin merkittäviä lainsäädännöllisiäja rakenteellisia uudistuksia. Tällöin aikaisemmin ”näkymättömistä” järjestötoimijoistatuli tärkeitä sosiaalipalvelujen tuottajia, julkisen turvaverkon täydentäjiä ja paikkaajia,jotka toimivat yhteisötaloudessa 1 . (Helander 1998; Immonen 2004; Julkunen 2006).Yleisellä tasolla yhteisötalouden toimijat ovat tehtävien ja tarkoituksensa osalta jaettavissakolmeen pääryhmään:• erilaisia marginaali- ja vähemmistöryhmiä työelämään integroivat toimijat• terveys- ja erityisesti sosiaalipalveluja tuottavat toimijat• eriytymätön joukko muita toimijoita.Järjestökentän kehitys liittyy siis kotimaiseen keskusteluun valtiovallan ja kuntien niukkenevistaresursseista, mutta taustalla on myös kansainvälinen keskustelu, jossa korostetaanjulkisten, yksityisten ja järjestöjen yhteisvastuuta palvelujen tuottamisessa (mixed welfare).Tämän keskustelun juuret ovat osittain amerikkalaisessa yhteisöllisyyttä korostavassayhteiskuntafilosofisessa keskustelussa että etenkin sen brittiläisessä poliittisessa sovelluksessa,joka tunnetaan Tony Blairin lanseeraamana ”kolmantena tienä”. Samaan yhteyteenliittyy myös kotimainen keskustelu sosiaalisesta pääomasta ja sen merkityksestä, jonka teoreettisenataustana ovat useimmiten Robert Putnamin ja Pierre Bourdieun sosiaalista pääomaakäsittelevät esitykset (ks. esim. Ruuskanen 2002).1 Niina Immosen (2006) yhteisötalouden määritelmä on yksi viitatuimmista. ”Yhteisötalous on osuuskuntien,keskinäisten yhtiöiden, yhdistysten ja säätiöiden harjoittamaa taloudellista toimintaa, jonka tavoitteenaon demokraattisen yhteistyön avulla edistää jäsenten ja ympäröivän yhteisön sosiaalisesti ja taloudellisestikestävää hyvinvointia.”Luku 2 Kansalaistoiminnan edistäminen opiskelijatoiminnassa ja ammattikorkeakoulujen toiminnassa