Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

54tähän liittyviä esimerkiksi työnohjauksellisia ja yleisiä kehittämistaitoja, myös yhteisöllisyydenrakentamiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyviä kykyjä. Yhteiskunnallinenperussivistys on edellytys järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan parissa työskenteleville’generalisteille’. Institutionalisoidun kansalaistoiminnan opetuksen kasvatus- ja koulutustehtävääarvioitaessa tulee vastaan monia rajapintoja, mikä järjestötyön ammatillistumisenmyötä puoltaa oppimistavoitteiden hahmottamista sekä järjestäytyneen yhdistystoiminnantarpeiden että yleisen kansalaispätevyyden näkökulmista.Millaisia oppimistapoja ja -ympäristöjä aktiivisen kansalaisuuden kehittyminen sitten edellyttää?Niemelän (2008, 17) mukaan ei riitä, että opinnot antavat tietoa demokratiasta taiedes johdattavat demokratiaan, vaan on tärkeää kysyä, miten itse oppimistilanteet ovat demokraattisia.Aktiivista kansalaisuutta edistävät opetus- ja oppimismenetelmät ovat parhaimmillaankäytännönläheisiä, yhdistelevät uutta ja vanhaa, ja niitä sovelletaan tilannekohtaisestija oppijalähtöisesti (Wallen 2006, 92, 93). Tutkimuksissa on myös käynyt ilmi,että olisi tarpeen konkretisoida ja havainnollistaa kansalaisvaikuttamisen aihealueita, jottayksilöt ymmärtäisivät paremmin, miten päätettävät asiat vaikuttavat heidän omaan elämäänsä(Siltaniemi ym. 2008, 88).Nuorisolain hengen mukaisesti koulutusorganisaatioiden tulisi luoda pohjaa opiskelijoidenvaikuttamiseen kuntatasolla. Tietoperustan luomiseen voivat johdattaa esimerkiksi koulutusalanja omien intressien mukaan tehtävät tiedonetsintäharjoitukset kunnan hallintorakenteista,kuten kunnanvaltuustosta ja lautakunnista (vrt. oikeusministeriö ym. 2008, 8,9).Käytännössä aiheeseen voisivat johdattaa päättäjien vierailut opiskelijoiden ja oppilaskuntienhallituksen luo, opiskelijoiden opintovierailu lautakuntien kokouksessa ja ohjaaminenpäättäjien tapaamista varten luoduille keskusteluareenoille, kuten nuorisofoorumityyppisiinkeskustelutilaisuuksiin (vrt. Gretschel 2007).Myös yhteistyö järjestöjen kanssa voi konkretisoitua opetuksessa ja viitoittaa esimerkiksikansainvälisen tason vaikuttamiseen valtioidenvälisten järjestöjen näkökulmasta: esimerkiksiglobaalikasvatuksella tehdään tunnetuksi YK:n toimintaa, edistetään ihmisoikeuksientuntemusta, sekä tuetaan vastuullista ja aktiivista kansalaisuutta (ks. YK-liitto 2008). Kouluvoisi myös tukea järjestöjä esimerkiksi kehittämällä tapoja, joilla järjestöissä opittu voidaantunnustaa (Niemelä 2008, 35).On myös muistettava, että aktiivista ja demokraattista kansalaisuutta opitaan suuressa määrinepämuodollisesti. Opettamisvastuuta ei tulekaan siirtää pelkästään yhteiskunnalle, vaanmyös tukea koteja ja yksilön omaa vastuuta oppimisestaan elinikäisen oppimisen periaatteenhengessä. Tätä puoltaa esimerkiksi se, että yhteiskunnallinen elämä muuttuu kiivaasti(ks. esim. Niemelä 2008, 30), eivätkä koulutusorganisaatiot välttämättä pysty vastaamaanhaasteeseen samalla tempolla. On kuitenkin muistettava, että muodollista koulutusta ei tulekorvata, vaan täydentää epämuodollisilla oppimistavoilla ja -ympäristöillä. Nonformaalinenoppiminen on sitä tehokkaampaa, mitä parempi formaaleissa opinnoissa hankittu oppimisenperusta on. Asian voisi tiivistää siten, että aktiivinen ja demokraattinen kansalaisuusopitaan kotona, koulussa, kunnissa ja järjestöissä sekä näiden yhteistoiminnassa toteutuvissaoppimisen ja sosiaalistumisen prosesseissa. (Emt., 31, 35.)Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa