Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

55LopuksiKansalaistoiminnan käsitteen moniulotteisuuden vuoksi sen paikantaminen tai määrittäminenopetussuunnitelmiin on haastavaa. Olennaista on, että kansalaisuuden asiayhteydet,taustat ja ulottuvuudet huomioidaan oppimisprosessissa sekä tuetaan pyrkimyksiä kehittääkouluja yhteisölliseen ja niin sanotun sosiaalisen tilan suuntaan. Kansalaistoiminta voidaanyhtäältä nähdä osana laajempaa kolmannen sektorin kenttää, jonka keskiössä ovat yhdistyksetja järjestöt. Tällöin kansalaistoiminta näyttäytyy ammatillisina taitoina, joita yksilöjärjestöissä työskennellessään tarvitsee, ja jolloin koulutusorganisaatioiden tehtävänäon pohtia, miten vastata erityyppisten järjestöjen moninaisiin ammatillisiin työvoimatarpeisiin.Toisaalta, vastaten demokratiakasvatukselle asetettuihin tavoitteisiin, kansalaistoimintavoidaan ymmärtää laajemmin aktiivisen kansalaisuuden ja yhteiskunnallisen osallistumisenedistämisenä, jolloin oppilaitosten funktiona on lisätä yleistä kansalaispätevyyttäedellyttäen laaja-alaisten oppisisältöjen huomioimista opetussuunnitelmissa.Koulutuskentällä kohdattavia haasteita aiheuttaa myös nopeasti muuttuva yhteiskunta, jotaleimaa muun muassa ikääntyminen ja lisääntyvä maahanmuutto. Muuttoliike aiheuttaa yhteiskunnallistamuutosta mm. erilaisten vähemmistöjen liikkeinä ja itseorganisoitumisena(ks. esim. Saukkonen 2007). Ilmiöt vaikuttavat paitsi työmarkkinarakenteisiin ja esimerkiksijärjestöjen ammatillisiin osaamistarpeisiin myös yleiseen yhteiskunnallisen osallistumisenkulttuuriin ja kanaviin.LähteetAmmattikorkeakoululaki 351/2003. Suomen säädöskokoelma n:o 351-358.Gretschel, Anu (2007): Nuori, ei asiakkaaksi vaan vaikuttamaan nuorisotyön keinoin. Teoksessa Hoikkala,T. & Sell, A. (toim.): Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. www-versio,http://www.kommentti.fi/sivu.php?artikkeli_id=96, 1.9.2008Grönlund, Kimmo (2006) : Osallistuva demokratia. Teoksessa Oikeusministeriö (2006): Suomen demokratiaindikaattorit.Hallituksen politiikkaohjelmat. Kansalaisvaikuttaminen. Oikeusministeriön julkaisuja 1, 71-91.Grönlund, K.& Paloheimo, H. & Sundberg, J. & Sänkiaho, R. & Wass, H. (2005): Kiinnittyminen politiikkaan.Teoksessa Paloheimo, H. (toim.):Vaalit ja demokratia Suomessa. Helsinki: WSOY.Haavisto, I., Kiljunen, P & Nyberg, M.: (2007): Satavuotias kuntotestissä. EVAn kansallinen arvo- ja asennetutkimus2007. Taloustieto Oy, Helsinki: Yliopistopaino.Hakkarainen, O. & Kontinen, T. (toim.) (2008): Vapaaehtoisuus kehitysyhteistyössä. Kepan raporttisarja, Kehitysyhteisyhteistyönpalvelukeskus, 91.Harinen, Päivi (toim.)(2003): Kamppailuja jäsenyyksistä. Etnisyys, kulttuuri ja kansalaisuus nuorten arjessa.Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, 38.Heikkala, Juha (2001): Järjestön strategia. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy.Helander, Voitto (2000): Kehittyykö kansalaisyhteiskunta? Päihdepäivät 2000 12.9.-13.9.2000, Paasitorni,Helsinki. http://www.health.fi/paihde/paihdepaivat/helander00.htmlIlmonen, K. & Siisiäinen, M. (toim.)(1998): Uudet ja vanhat liikkeet. Tampere: Vastapaino.Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali 23.5.2008: YouTubelle kansalaisjournalismin kanava. http://kans.jyu.fi/ajankohtaista/uutiset/youtubelle-kansalaisjournalismin-kanavaLuku 1 Kansalaistoiminnan vahvistamisen perusteet