Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

137sekä mielenterveystyön kehittäminen Kainuussa. Yhteinen viittaa käsitteisiin yhteistä jajaettua, joista jaettu merkitsee osanottamista johonkin yhteiseen tai tietyn osuuden pilkkomistaeroon jostakin yhteisestä. Yhdessä kehittäminen edellyttää sosiaalisten suhteiden japrosessien nivomista osaksi eri toimijoiden työyhteisöjen ydintä. Oppiminen, tieto, luottamusja sosiaaliset verkostot ovat kohoamassa koulutuksen ja työelämän väliseen keskiöön(Engeström 2004, 78).Artikkelissa esiteltävää Kaarisilta-projektia voidaan kuvata koulutuksen näkökulmasta verkostonja sen yhteiskehittelyn avulla, jossa on mukana useiden eri toimijoiden suunnittelemiaja tuottamia mielenterveystyön palvelukokonaisuuksia. Palvelukokonaisuuksien suunnitteluja toteutus suhteessa hankkeen tavoitteisiin edellyttää hankkeen edustajien, mielenterveyskuntoutujien,opiskelijoiden ja opettajien intressien integroimista. Tällaista asioiden integrointiaEngeström (2004, 82) nimittää neuvottelevaksi solmutyöskentelyksi. Ennen kaikkeatämä edellyttää pitkäkestoista yhteistyötä ja yhteisiä, dialogisia tietovälineitä sekä uudenlaisiaennakoivia yhteistyökäytänteitä. Hankkeiden kiitorata on kuitenkin usein lyhyt. Useinkehittämisen kiire ja lyhytjänteisyys tuottavat projektipyrähdyksiä, jotka syttyvät ja sammuvat.(Arnkil 2006a; Lambert 2008.) Kaarisilta-projekti on jatkoa aikaisemmille SotkamonMielenterveydentuki ry:n hankkeille, ja yhdistys on tehnyt pitkäkestoista kehittämistyötäyhdessä Kajaanin ammattikorkeakoulun kanssa. Kehittämistyö on ollut innovatiivistaja kumuloituvaa. Arnkil (2006b) toteaa, että usein projekteissa pilotoidaan hyvä käytäntö jakun sen sopivuus on todennettu, se pyritään siirtämään normaalin toimintaan. Hankkeidenarvioinnit osoittavat, että myöhemmin uusia toimintamalleja on vaikea siirtää projekteistakäytännön toimintaan. Siksi painopiste olisi kehittämistyössä oltava reaaliajassa, ”tapahtumienvirrassa”, eli siinä mitä tapahtuu juuri nyt.Sotkamon Mielenterveydentuki ry:n ja Kajaanin ammattikorkeakoulun yli 10 vuotta jatkunutyhteistyö on muotoutunut oleelliseksi menestyksellisen koulutuksen tekijäksi erityisesti(terveyden)hoitotyön opiskelijoiden mielenterveystyön opinnoissa. Yhteistoimintaa voidaankuvata ”kumppanuus”-käsitteellä. Strateginen kumppanuus perustuu luottamukseenja tasa-arvoon, jonka tavoitteena on eri osapuolten kumppanuudesta hyötyminen. Kumppanuuson ammattikorkeakoulun ja Sotkamon Mielenterveydentuki ry:n pitkäkestoinen liittouma,jonka avulla pyritään hallitsemaan kumppaniorganisaatioille tärkeä haaste (vrt. Engeström2006). Merkityksellistä kumppanuustasolla on kommunikointi ja se, miten eri tasoillatuotettuja käytänteitä jaetaan muille tasoille. Tällainen horisontaalinen yhteistyö ja verkostokehittää myös toimijoiden omia kehittämispyrkimyksiä sen etsiessä uusia toimintatapoja.Kyseessä on jaetun asiantuntijuuden ilmentymä. Kumppanuutta luonnehtivia ominaisuuksiaovat (Ståhle & Laento 2000; Engeström 2006) seuraavat piirteet; pitkäaikainen yhteistoiminta,yhdenvertaisuus, yhteinen haaste, rajojen ylittäminen, jokaisen osallistujan vastuu,yhteiset keskustelut ja uudenlaiset ennakoivat sopimukset. Kumppanuudessa vastuu toiminnankehittämisestä kuuluu jokaiselle osapuolelle. Kehittämishanke voi toimia yhteisenäneuvottelun ja viestinnän areenana. Onnistuessaan yhteistoiminta rakentuu erilaisten asiantuntijoidenkohtaamiselle, kumppanuudelle. Käytännössä tämä edellyttää avointa ja luottamuksellistayhteistyösuhdetta henkilöiden välillä.Kaarisilta-projektissa dialogia käydään erilaisilla keskustelufoorumeilla. Näitä ovat ohjattuharjoittelu, ohjausryhmä, opinnäytetyöt, opiskelijoiden ohjaustilanteet, projektihenkilöstöntyökokoukset, virkistysmatkat ja koulutuspäivät. Keskustelufoorumeilla voidaan tarkastellaopiskelijoiden oppimista ja mielenterveystyön kehittämistä eri toimijoiden näkökulmista janäin yhteisten kohteiden uudelleen määrittely voi alkaa. Keskustelufoorumit mahdollistavattoimijoiden asiantuntijuuden tarkastelun sen horisontaalisella ulottuvuudella. AsiantuntijuusLuku 3 Esimerkkitapauksia ammattikorkeakoulujen ja järjestöjen yhteistyöstä