Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa - Humanistinen ...

172Kansalaistoiminnasta puhuttaessa nousevat esille helposti viime vuosikymmeninä virinneetkansalaisliikkeet ja niiden käyttäminä menetelminä mielenosoitukset, kansalaisadressit, ostoboikotitja muu suora toiminta. Näillä pyritään vaikuttamaan päättäjiin ja talouselämäntoimijoihin tilanteessa, jossa perinteisen demokratian menetelmillä ei ole saatu aikaan toivottuatulosta.On syytä huomata, että kansalaistoiminnan käsitteen synty voidaan ajoittaa 1700-luvulle,jolloin porvaristo sekä yleensäkin sääty-yhteiskunnan keskiryhmät ja alemmat ryhmät alkoivatvaatia lain edessä yhdenvertaisuutta ja ylempien säätyjen etuoikeuksien poistamista.Yksi ylempien kansalaisryhmien etuoikeus oli mahdollisuus koulutukseen. (Lehtonen &Rantonen 2008.)Koulutus mielletään arkiajattelussa toiminnaksi, jolla yhteiskunnan johtavat piirit yrittävätsivistää alempia kansanryhmiä, jotta heistä tulisi kunnollisia kansalaisia. Tätä mielikuvaavahvistavat usein kuullut tarinat ”vanhan ajan koulusta” häpeän paikkana. Jukolan Eeronkinpiti katsella sivusta vanhempien veljiensä nöyryytystä lukkarinkoulussa ennen kuin hän ryhtyioman pitäjänsä kansakoulun puuhamieheksi.Toinen tällaisen mielikuvan vahvistaja on ollut kansakoulua edeltänyt kirkollinen kiertokoulujärjestelmä.Kirkon yhteydessä toimivaa koulua on pidetty pappien vallankäytön välineenä.Akateemiseen historiantutkimukseen perustunut, dosentti Kirsti Mannisen käsikirjoittamaTV-sarja Hovimäki löi tervetulleen särön tähän mielikuvaan. Hovimäki-sarjassakuvitteellisen Hirvikosken seurakunnan ylläpitämän koulun opettajana toimi kartanon sepäntytär, joka lähetettiin seminaariin lisäoppiin. Kirkkoherra ei kuitenkaan katsonut suopein silmienkoulua, jossa opetettiin hänen mielestä liian maallisia asioita, kuten kodin siisteydenja henkilökohtaisen hygienian ylläpitoa, ja laulettiin muitakin lauluja kuin virsiä. Talonpojathalusivat kuitenkin koulun säilyvän seurakunnassa, ja ajoivat tahtonsa läpi kirkkoherranvastustuksesta huolimatta. Koulun pito ei siis ollutkaan käskyä ja komentoa, vaan aitoa kansalaistoimintaa.Suomen kansakoulun isäksi nimitetty Uno Cygnaeus oli pappi, joka nuorena rippikoulupappinaturhautui joutuessaan kuulustelemaan suurelta nuorisojoukolta katekismusläksyjä. Hänhavaitsi, että nuorten ”osaaminen” perustui peräkkäisten sanojen ja lauseiden ulkoa opetteluunilman opitun aineksen sisäistämistä. Cygnaeus hahmotteli kansakoulua, jossa teoreettinenoppiaines ja käytännölliset elämäntaidot palvelisivat toinen toisiaan. Opetus tuli kytkeähavaintomaailmaan, jotta kasvavat kansalaiset oppisivat ilmaisemaan itseään kielellisesti– suullisesti ja kirjallisesti – ja oppisivat elämään myös toisiaan kunnioittaen. Siksi kouluntehtävä ei ollut pitää yllä kuria, vaan myös kasvattaa yhteisöllisyyteen rakastamalla. Kouluelämäntuli Cygnaeuksen mielestä olla ”sydämellistä yhteiselämää.”Niin pappi kuin Cygnaeus olikin, hän ajoi läpi suunnitelmansa kirkon valvonnasta vapaastakansakoulusta. Hänen pyrkimyksensä toteutuivat kansakouluasetuksessa vuonna 1866. Asetustaseurasi vuonna 1869 voimaan tullut uusi kirkkolaki, joka erotti kunnan ja seurakunnanhallinnon toisistaan. Valtionkirkkojärjestelmä itse asiassa purettiin Suomesta jo vuoden1869 kirkkolailla. Luterilaisen Suomen asema ortodoksisen Venäjän autonomiana edellyttikirkon suurempaa vapautta valtiosta kuin mihin Pohjoismaiden monarkioissa oli totuttu.Tämä uudistus edisti myös hengellisten kansanliikkeiden toimintaa.Cygnaeus oli omaksunut Saksassa vieraillessaan uuskantilaiseen filosofiaan perustuvia liberaaliteologisiaajatuksia, joiden mukaan ihminen ei voi tietokyvyllään tavoittaa Jumalaa.Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa