arkeologia-suomessa-2009-2010
arkeologia-suomessa-2009-2010
arkeologia-suomessa-2009-2010
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Kellojärvi sijaitsee Kuhmon länsiosassa, noin 30 km keskustasta<br />
luoteeseen. Inventointialueeseen kuuluivat Kellojärven Natura<br />
2000 -alueet, jotka ovat sekä Metsähallituksen että yksityisten<br />
omistamia. Alueet sijoittuvat pääosin järven itärannalle ja<br />
saarille sekä Kellojärven pohjoispuolella sijaitsevalle Kuivajärvelle.<br />
Alueen pinta-ala on noin 1400 hehtaaria, josta<br />
vesialueita on kaksi kolmasosaa. Inventoinnin tavoitteena oli<br />
kartoittaa Kellojärven esihistorialliset ja historialliset kohteet<br />
alueen hoito- ja käyttösuunnitelman tausta-aineistoksi.<br />
Inventoinnissa tarkastettiin yhteensä 19 kulttuuriperintökohdetta,<br />
joista kolme oli jo aikaisemmin tunnettua muinaisjäännöstä.<br />
Ennestään tuntemattomia muinaisjäännöksiä löytyi 14, niistä<br />
suurin osa oli tervahautoja. Joukossa oli kuitenkin myös kaksi<br />
asuinpaikkaa, myllyn sija ja rajamerkki.<br />
Kellojärven alue on ollut ihmistoiminnan piirissä jo varhaisesta<br />
esihistoriasta saakka. Kuitenkin varsinainen asutustoiminta<br />
on sijoittunut samoille paikoille, joilla se sijaitsee nykyäänkin,<br />
eli hiekkapohjaisille alueille Kellojärven länsirannalla. Suojelualueen<br />
kivikkoiset ja märät rannat ovat jääneet asutustoiminnan<br />
ulkopuolelle ja siksi niillä sijaitseekin pääasiassa alueiden<br />
hyödyntämisestä kertovia jäännöksiä kuten tervahautoja ja<br />
uiton jäänteitä. Poikkeuksen maankäyttöön tekee Kivijärven<br />
alue, jossa rantaviiva on muuttunut järven laskun myötä ja<br />
siksi aikaisemmin rantasidonnaiset kohteet sijaitsevat nykyisin<br />
kauempana rannasta.<br />
Löydöt: –<br />
Kenttätyöaika: 8.6.–6.9.<strong>2009</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Metsähallitus Pohjanmaan<br />
Luontopalvelut<br />
Tutkimusraportti: Ville Laurila Metsähallituksen arkistossa,<br />
kopio Museoviraston arkistossa.<br />
KURIKKA<br />
Ks. inventoinnit <strong>2009</strong>: Pohjanmaa, tuulipuistoalueiden inventointi<br />
KURIKKA VALTATIEN 3 JA KANTATIEN 67<br />
PARANTAMISTYÖN SUUNNITTELUALUE<br />
Tielinjainventointi<br />
Keski-Pohjanmaan ArkeologiaPalvelu<br />
Inventoija: Jaana Itäpalo<br />
Inventoinnin taustana oli Vaasan tiepiirin aloittama aluevaraussuunnitelman<br />
laatiminen valtatien 3 ja kantatien 67 parantamiseksi<br />
Kurikan kohdalla. Hankkeen vaikutusalueelta oli entuudestaan<br />
tiedossa Mäki-Saaren kivikautinen asuinpaikka, joka<br />
korkeuden perusteella on ajoitettu tyypillisen kampa keramiikan<br />
jaksoon.<br />
Esiselvityksen perusteella maastossa etsittiin sekä esihistoriallisen<br />
että historiallisen ajan muinaisjäännöksiä. Esihistoriallisten<br />
kohteiden paikallistamisessa keskeinen menetelmä oli topografinen<br />
analyysi. Potentiaalisia historiallisen ajan kohteita<br />
pyrittiin löytämään mm. historiallisten karttojen perusteella.<br />
Joissakin esihistoriallisissa kohteissa tehtiin halkaisijaltaan 50<br />
senttimetrin kokoisia koekuoppia, joiden maa-aines seulottiin<br />
viiden millimetrin seulalla. Inventointi perustui maasto- ja pintahavaintoihin,<br />
pintapoimintaan ja koekuopista saatuun tietoon.<br />
Inventoinnissa löytyi kolme ennestään tuntematonta kivikautista<br />
asuinpaikkaa ja yksi kivikautinen irtolöytöpaikka. Uudet<br />
kohteet löytyivät entuudestaan tunnetun Mäki-Saaren kohteen<br />
lähialueelta, sen pohjoispuolelta. Mäki-Saaren alue sijaitsi<br />
varhaisneoliittisen jakson keskivaiheilta keskineoliittisen jakson<br />
alkuun pitkän vuonon pohjukan itärannalla. Talteen otettua<br />
kvartsimateriaalia voi luonnehtia hyvälaatuiseksi.<br />
Koekuopituksessa ja pintahavainnoinnissa saatiin niukalti<br />
näyttöä säilyneistä kulttuurikerroksista. Hienorakeisessa<br />
maaperässä koekuopitus ja visuaalinen havainnointi eivät<br />
kuitenkaan ole riittäviä menetelmiä verifioimaan sitä, onko<br />
paikalla säilynyt ehjiä rakenteita. On siis mahdollista, että<br />
asuinpaikat eivät ole kokonaan hävinneet maankäytön<br />
seurauksena. Mäkisaari 5:n kohteessa löytö- ja havaintotiheys<br />
oli huomattavan korkea, ja kohdetta voi pitää kartoitetuista<br />
kohteista merkittävimpänä. Sijaintikorkeuden perusteella kohde<br />
ajoittuu nuorakeraamiseen jaksoon ja muut kohteet tyypillisen<br />
kampakeramiikan jaksoon.<br />
Inventoinnin perusteella kartoitetut kivikautiset asuinpaikat<br />
vaikuttavat huomattavasti valtatien 3 ja kantatien 67 parantamistyöhön,<br />
jos se toteutetaan niiden alueella.<br />
Löydöt: KM 38064–38068<br />
Kenttätyöaika: 27.–28.11.<strong>2009</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Kurikan kaupunki<br />
Tutkimusraportti: Jaana Itäpalo Museoviraston arkistossa.<br />
KUUSAMO ETELÄ-KUUSAMO<br />
Vanhojen metsien kulttuuriperintöinventointi<br />
Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut<br />
Inventoija: Oili Räihälä<br />
Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalvelut teetti kesäkaudella<br />
<strong>2009</strong> kulttuuriperintöinventoinnin Etelä-Kuusamon vanhojen<br />
metsien alueella. Inventoituja kohdealueita olivat Närängänvaara,<br />
Virmajoki, Romevaara, Pajupuronsuo, Teerisuo–Hanhiharju,<br />
Iivaara–Jousivaara sekä Isosuo–Kivisuo. Etelä-Kuusamon<br />
vanhojen metsien alueella rekisteröitiin yhteensä 140 erillistä<br />
kulttuuriperintökohdetta tai kiinteää muinaisjäännöstä. Jälkimmäisten<br />
osuus oli viisi kappaletta. Kulttuuriperintökohteista<br />
suurin osa on niittykulttuuriin liittyviä jäänteitä.<br />
Kohteiden joukossa on niittylatoja, suovia, tammia, niittysaunoja<br />
ja laavuja. Usein näiden jäänteiden yhteydessä on erilaisia<br />
pilkkapuita. Porotalouden jäljet ovat lähinnä maatuvia poroaitoja.<br />
Muita aktiviteetteja, joita alueella on fyysisten jäänteiden<br />
perusteella harjoitettu, ovat kalastus ja tervanpoltto.<br />
Löydöt: KM 37984<br />
Kenttätyöaika: 8.6.–14.8.<strong>2009</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Metsähallitus<br />
Tutkimusraportti: Oili Räihälä Metsähallituksen arkistossa.<br />
KUUSAMO JA SALLA, OULANGAN<br />
KANSALLISPUISTO JA NATURA-ALUE<br />
Kulttuuriperintökohteiden inventointi<br />
Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut<br />
Inventoija: Oili Räihälä<br />
Inventoinnissa tarkastettiin ne historiallisen ajan kohteet, jotka<br />
Mikroliitti Oy:n tekemässä, vuoden 2008 Oulangan kansallispuiston<br />
inventointiraportissa mainitaan, mutta joita ei inventoinnin<br />
yhteydessä ollut tarkastettu.<br />
Tarkastettavia kohteita oli yhdeksän. Niiden lisäksi kenttätöiden<br />
aikana löytyi 21 ennestään tuntematonta kohdetta. Niiden<br />
joukossa oli kahdeksan erilaista pilkkapuuta, kaksi laavun<br />
jäännettä, kaksi rakennuksen pohjaa ja yksi niittylato. Kettu<br />
100
Change language