arkeologia-suomessa-2009-2010
arkeologia-suomessa-2009-2010
arkeologia-suomessa-2009-2010
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Suihkualtaan eteläpuolella pintakerroksena todettiin viheralueella<br />
olevan erittäin paksun multakerroksen ja puistokäytävillä<br />
sekoittuneen hiekan. Uuden pumppaamon kohdalla ja sen<br />
pohjois- ja itäpuolella oli suihkualtaaseen liittyviä vanhoja<br />
kaivoja ja putkia. Tästä johtuen alempana oli puhtaaseen<br />
hiekkakerrokseen asti ulottuva uudempi sekoittunut, mm.<br />
louhintakiveä sisältänyt maakerros.<br />
Edellisen alueen lounaispuolelta paljastui vaiheittain osia<br />
vanhasta kivikellarista noin metrin syvyydestä lähtien. Kokonaan<br />
esille saatu kellarin pohjoisseinä oli 5,5 metriä pitkä.<br />
Pohjois-eteläsuuntaisia seiniä tuli esiin 1,5 metriä. Seinien<br />
säilynyt korkeus oli enimmällään 1,4 metriä. Muuratut seinät<br />
muodostuivat isoista käsittelemättömistä kivistä, jotka olivat<br />
vain yhdessä rivissä. Sisäseinillä oli ollut laastikerros. Rakennus<br />
on entisen asemakaavan suuntainen ja rakentaminen ajoittuu<br />
ilmeisesti 1600- ja 1700-luvun vaihteeseen. Viimeistään<br />
1700-luvun puoliväliin mennessä se on todennäköisesti<br />
poistettu käytöstä.<br />
Puistikon lounaaseen johtavan puistokäytävän länsipäästä ja<br />
Ritarikadun jalkakäytävältä ja puistokäytävän keskiosasta<br />
löytyi pienet pätkät toisen rakennuksen länsi- ja itäseinien<br />
lohkotuista kivistä muurattuja kivijalkoja. Rakennuksen sisällä<br />
länsiosassa oli paksu laastikerros, jossa oli yksi tiilirivi. Tämä<br />
kerros oli ainakin osittain muodostunut vuoden 1808 tulipalon<br />
seurauksesta. Rakennuksen itäosaan kaivannon alapuolelle<br />
kaivetusta koekuopasta löytyi 1,2 metriä maanpinnalta<br />
rakennuksen mukulakivilattia. Rakennus osuu vuoden 1808<br />
tulipalokartassa näkyvän, 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla<br />
rakennetun kruunun rakennuksen kohdalle. Rakennus<br />
tuhoutui palossa.<br />
Edellä mainittujen rakennusten välissä, lounaaseen johtavan<br />
käytävän kohdalla, on säilynyt uudempien täytemaiden alla<br />
vanhoja kulttuurikerroksia noin 70 senttimetrin paksuudelta.<br />
Kaakkoon johtavan käytävän kohta oli sen sijaan tuhoutunut<br />
kokonaan ainakin kaivettuun syvyyteen saakka.<br />
Löydöt: KM <strong>2010</strong>061:1–63<br />
Ajoitus: historiallinen aika<br />
Tutkitun alueen laajuus: 620 m ²<br />
Kenttätyöaika: 13.4.–17.5. ja 27.–28.6.<strong>2010</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Helsingin kaupunginmuseo<br />
Tutkimusraportti: Markku Heikkinen 1.11.<strong>2010</strong> Helsingin<br />
kaupunginmuseossa, kopio Museoviraston arkistossa.<br />
Rakenne ajoittuu todennäköisesti rantamuurin rakentamiseen<br />
1860- ja 1870-lukujen taitteessa. Tätä tukee hirsirakenteen<br />
linjaus, joka on yhdensuuntainen muurin kanssa. Paikalla<br />
on kuitenkin sijainnut jo vuosisadan alussa satama- ja rantarakenteita,<br />
eikä saatujen tietojen valossa ole poissuljettavissa,<br />
etteikö kohde voisi liittyä jo tähän rakennusvaiheeseen.<br />
Vanhempaa rakennetta on myös voitu käyttää uudelleen<br />
vuosisadan lopulla.<br />
Löydöt: –<br />
Ajoitus: historiallinen aika, 1800-luku<br />
Tutkitun alueen laajuus: 50 m ²<br />
Kenttätyöaika: 12.–14.10.<strong>2010</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Suomenlinnan hoitokunta<br />
Tutkimusraportti: Eeva Vakkari 20.10.<strong>2010</strong> Museoviraston<br />
arkistossa.<br />
HÄMEENLINNA KAURIALA<br />
UHRIKIVENKATU 11<br />
(KIVIKOLUNPELTO, RAJAKIVI)<br />
Uhrikiven siirron esiselvitys<br />
Pk 213109 Hämeenlinna<br />
P: 6768399, I: 3361446<br />
N: 6765559, E: 361332<br />
z: 91<br />
Museoviraston <strong>arkeologia</strong>n osasto<br />
Tutkija: Vesa Laulumaa<br />
Uhrikivenkadun varressa sijaitseva rautakautinen kuppikivi<br />
siirrettiin autoliikkeen laajennuksen takia. Kiven maanpäälle<br />
näkyvä osa on kooltaan 3,6 x 2,7 metriä ja korkeus on 1,2<br />
metriä. Kivi on sammalen peitossa ja suurinta osaa kupeista<br />
on vaikea nähdä, isoimmat niistä kuitenkin erottuvat hyvin.<br />
Yhteensä kuppeja on aiemmissa tutkimuksissa laskettu olevan<br />
136–139 ja kuppien lukumäärän puolesta se on Suomen<br />
suurin kuppikivi.<br />
HELSINKI SUOMENLINNA ISON<br />
MUSTASAAREN RANTAMUURI<br />
Hirsirakenteen arkeologinen dokumentointi<br />
Pk 203406 Helsinki<br />
P: 6672533, I: 3388326<br />
N: 6669731, E: 388201<br />
Museoviraston meri<strong>arkeologia</strong>n yksikkö<br />
Tutkijat: Eeva Vakkari, Minna Leino ja Janne Hymylä<br />
Osa Suomenlinnan Ison Mustasaaren pohjoisrannan rantamuurista<br />
(ID 2696) sortui veteen 19.7.<strong>2010</strong>. Sortumisen syytä<br />
ei tiedetä. Konekaivussa lokakuun alussa täyttömaan alta<br />
paljastui sortuneeseen rantamuuriin liittyvä hirsirakenne.<br />
Hirsirakenteen arkeologinen dokumentointi tehtiin perustiedon<br />
saamiseksi rakenteesta, sen kunnosta Suomenlinnan hoitokunnan<br />
toteuttaman korjaustyön suunnittelun tueksi.<br />
Ison Mustasaaren rantamuurin maanpuolella näkyvissä ollut<br />
hirsirakenne dokumentoitiin valokuvin ja takymetrimittauksin.<br />
Kenttätöissä tutkittiin noin 50 neliömetrin laajuinen alue.<br />
Kuoppien lukumäärän perusteella Suomen suurin kuppikivi sijaitsee<br />
Hämeenlinnan Kaurialassa. Syksyllä <strong>2010</strong> kivi siirrettiin alkuperäiseltä<br />
paikaltaan, koska viereistä liiketilaa laajennetaan. Uusi sijoituspaikka<br />
löytyi noin 100 metrin päästä puistoalueelta. Kuva: Vesa<br />
Laulumaa, Museovirasto.<br />
Utifrån antalet gropar finns Finlands största skålgropssten i Kauriala i<br />
Tavastehus. Stenen flyttades hösten <strong>2010</strong> från sin ursprungliga plats<br />
för att den bredvidliggande affärslokalen utvidgades. Den nya platsen<br />
ligger i ett parkområde c. 100 längre bort. Foto: Vesa Laulumaa,<br />
Museiverket.<br />
131
Change language