arkeologia-suomessa-2009-2010
arkeologia-suomessa-2009-2010
arkeologia-suomessa-2009-2010
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
yliopiston <strong>arkeologia</strong>n opiskelijoiden Mikko Matikaisen ja<br />
Jouni Väänäsen kanssa kartoittivat Viirikallion aluetta tarkoituksenaan<br />
selvittää Viirikallion röykkiöiden luonnetta ja<br />
niiden sijoittumista maisemaan. Tutkimuksissa havaittiin kaksi<br />
röykkiökeskittymää, toinen etelässä, jota Mirja Miettinen on<br />
tutkinut, ja toinen pohjoisessa. Syksyn <strong>2009</strong> kaivauksen<br />
tarkoituksena oli selvittää pohjoisemman röykkiöryhmän<br />
luonnetta.<br />
Tutkittu röykkiö, jonka mitat ovat 3,75 x 4,35 x 0,5 metriä,<br />
osoittautui todennäköiseksi hautaröykkiöksi. Röykkiö oli koottu<br />
kolmen maakiven väliin luonnonkuoppaan, jota ihminen oli<br />
ennen röykkiön rakentamista mahdollisesti muokannut.<br />
Maakuoppaa reunustivat röykkiön täytekiveystä suuremmista<br />
kivistä tehty, maahan kaivettu, nelikulmainen kivikehä. Hautakuopan<br />
eteläiselle ja läntiselle puolelle oli kylmämuurattu<br />
pienemmistä kivistä suora kivinen seinämä. Röykkiö jakautui<br />
kahteen toisistaan poikkeavaan ”kammioon”. Näistä toinen,<br />
läntisempi, sijoittui kahden rakenteessa hyväksikäytetyn<br />
maakiven väliin ja sitä luonnehti musta voimakkaasti hiilensekainen<br />
maakerros, josta ei kuitenkaan kaivausten aikana tai<br />
myöhemmin Uumajassa tehdyissä makrofossiilianalyyseissä<br />
löytynyt palanutta luuta. Toinen, itäisempi, kammio poikkesi<br />
läntisestä kammiosta maaperältään – kivikertojen poistamisen<br />
jälkeen siinä erottui likaisenruskea maakerros, jossa paikoitellen<br />
oli havaittavissa nokihiukkasia, mutta ei varsinaista<br />
nokikerrosta. Hautaus on todennäköisesti suoritettu tähän<br />
röykkiön osaan. Uumajassa tehdyt makrofossiilianalyysit<br />
paljastivat näytteistä runsaasti palaneita kävynosia, joista<br />
tehtävä radiohiiliajoitus antanee lisätietoa röykkiön ajoituksesta.<br />
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kohde ajoittuu rannansiirtymiskronologian<br />
perusteella pronssikauden loppuun tai<br />
esiroomalaiselle rautakaudelle.<br />
Löydöt: KM 38155<br />
Ajoitus: pronssikausi ja/tai rautakausi<br />
Tutkitun alueen laajuus: 28 m ²<br />
Kenttätyöaika: 24.8.–3.9.<strong>2009</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Oulun yliopiston <strong>arkeologia</strong>n<br />
oppiaine, Tyyni Tanin rahasto, Thule-instituutti<br />
Tutkimusraportti: Jari-Matti Kuusela 1.4.<strong>2010</strong><br />
Museoviraston arkistossa.<br />
LAITILA RUKOUSHUONE-<br />
KANSAKOULUNMÄKI<br />
Rautakautisen kalmiston kaivaus<br />
Pk 23800 Laitila<br />
P: 6763629, I: 3212587<br />
N: 6760790, E: 212532<br />
z: 20–27<br />
Museoviraston <strong>arkeologia</strong>n osasto<br />
Kaivaustenjohtaja: Esa Mikkola<br />
Löytöinä saatiin talteen myös joitakin pronssikorujen kappaleita.<br />
Löydöt ajoittuvat pääosin 700–1000-luvuille jKr.<br />
Tutkimuskustannuksista vastasi Kulttuuriseura Walo.<br />
Löydöt: KM 38088:1–111<br />
Ajoitus: rautakausi<br />
Tutkitun alueen laajuus: 15 m ²<br />
Kenttätyöaika: 10.–14.8.<strong>2009</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Laitilan Kulttuuriseura Walo<br />
Tutkimusraportti: Esa Mikkola 13.4.<strong>2010</strong> Museoviraston<br />
arkistossa.<br />
LAITILA VAINIONMÄKI B<br />
Rautakautisen kalmiston kaivaus<br />
Pk 113110 Kalanti<br />
P: 6760574, I: 3211261<br />
N: 6757737, E: 211207<br />
z: 21–23<br />
Museoviraston <strong>arkeologia</strong>n osasto<br />
Kaivaustenjohtaja: Esa Mikkola<br />
Laitilan Vainionmäellä järjestettiin kuudennet yleisölle avoimet tutkimuskaivaukset.<br />
Kuvassa on ensimmäinen kalmistosta löytynyt keihäänkärki.<br />
Kuva: Esa Mikkola, Museovirasto.<br />
På Vainionmäki i Letala ordnades den sjätte undersökningsutgrävningen<br />
som var öppen för allmänheten. På bilden den första spjutspetsen<br />
som hittades i gravfältet. Foto: Esa Mikkola, Museiverket.<br />
Rukoushuone-Kansakoulunmäen laajan polttokenttä- ja röykkiökalmiston<br />
tutkimukset liittyivät tuhopoltossa osittain palaneen<br />
Rukoushuoneen kunnostustyöhön. Tutkimusten tarkoituksena<br />
oli selvittää, mitä kautta vesi- ja viemäriputkien linjat voidaan<br />
tuoda rakennukselle. Mahdollisia linjausvaihtoehtoja selvitettiin<br />
mäen pohjoisosassa pääosin jo vuosina 1886 ja 1887<br />
tutkituilla alueilla.<br />
Vaikka merkkejä säilyneestä kalmistokerroksesta ei juuri<br />
koekuopissa havaittu rakennuksen kuistin edustaa lukuun<br />
ottamatta, saatiin vanhoilta kaivausalueilta talteen yllättävän<br />
paljon palanutta luuta, saviastian kappaleita sekä lasihelmiä.<br />
Vainionmäen B-kalmistossa sijaitsevaa kaivausaluetta peitetään.<br />
Kuva: Esa Mikkola, Museovirasto.<br />
Man håller på att skyffla igen ett utgrävningsområde i gravfältet B i<br />
Vainionmäki. Foto: Esa Mikkola, Museiverket.<br />
58
Change language