arkeologia-suomessa-2009-2010
arkeologia-suomessa-2009-2010
arkeologia-suomessa-2009-2010
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Tontti I-6-6 (Kauppurienkatu 5) on luokiteltu vuoden 2002<br />
Oulun kaupunkiarkeologisessa inventoinnissa kuuluvaksi<br />
luokkaan 2 eli luultavasti säilyneisiin/tutkimuksellisesti mielenkiintoisiin<br />
alueisiin. Taloyhtiö, As Oy Kauppurienkatu 5, jonka<br />
omistuksessa kyseinen tontti on, suoritti tontilla piha-alueen<br />
kunnostustöitä, mikä vuoksi paikalla tehtiin arkeologista valvontaa.<br />
Kaivutöissä paljastui ainoastaan vähäisiä jäännöksiä<br />
suurimmaksi osin jo aiemmin tuhoutuneista kulttuurikerroksista.<br />
Löydöt: –<br />
Ajoitus: historiallinen aika<br />
Tutkitun alueen laajuus: 800 m ²<br />
Kenttätyöaika: 12.–15.7.<strong>2010</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Museovirasto<br />
Tutkimusraportti: Marika Hyttinen ja Tiia Ikonen<br />
10.11.<strong>2010</strong> Museoviraston arkistossa, kopio Oulun yliopiston<br />
<strong>arkeologia</strong>n laboratorion arkistossa ja Pohjois-Pohjanmaan<br />
museossa.<br />
OULU TAHKOKANGAS<br />
Ks. inventoinnit <strong>2010</strong>: Oulu Tahkokangas, rautakautisen<br />
röykkiöalueen kartoitus ja lähialueiden koekaivaus<br />
OULU TURKANSAAREN KIRKKO<br />
Historiallisen ajan arkeologinen tutkimus- ja pelastuskaivaus<br />
Pk 342205 Madekoski<br />
P: 7206330, I: 3439040<br />
N: 7203314, E: 438893<br />
z: 15<br />
Oulun yliopiston <strong>arkeologia</strong>n laboratorio<br />
Kaivaustenjohtaja: Mirette Modarress<br />
Oulun yliopiston <strong>arkeologia</strong>n oppiaine suoritti arkeologiset<br />
kaivaukset Turkansaaren vanhan kirkon sisäosassa<br />
9.–24.9.<strong>2010</strong>. Tutkimukset jatkuivat pelastuskaivauksena<br />
6.–14.10.<strong>2010</strong>, joista kaksi viimeistä päivää valvontana.<br />
Kaivaukset tehtiin yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan museon<br />
kanssa kirkon perustan kunnostustöiden yhteydessä.<br />
Kirkon lattian alla oleva alue tutkittiin kaivauksin ja koekuopin.<br />
Tutkimuksen kohteena olivat 1600-luvun lopulla rakennetun<br />
kirkon perustamisen aikaiset ja sitä edeltävät jäännökset sekä<br />
kirkon ja sen alueen käytöstä kertovat aktiviteetit.<br />
Kirkon (7,82 x 9,82 metriä) sisälle aukaistiin 18 kaivausaluetta/<br />
-kuoppaa ja kaksi kirkon ulkopuolelle. Pelastuskaivausvaiheessa<br />
kirkon sisäalue tutkittiin kokonaisuudessaan. Kirkon sisäpuolen<br />
kulttuurikerrokset olivat paksuudeltaan keskimäärin<br />
noin 20 senttimetriä. Mitään merkkejä hautauksista ei löytynyt.<br />
Löytöjen suurin ryhmä, ikkunalasin ja naulojen lisäksi, olivat<br />
rahat. Kolikoita löytyi yhteensä 32, vanhin vuodelta 1592 ja<br />
nuorin 1760-luvulta. Löytöihin kuului kivi- ja punasavikeramiikan,<br />
liitupiippujen, esinelasin sekä rauta- ja muiden<br />
metalliesineiden kappaleita sekä pienesineitä.<br />
Löydöt: KM <strong>2010</strong>082:1–272<br />
Ajoitus: 1600–1900-luvut<br />
Tutkitun alueen laajuus: 82 m ²<br />
Kenttätyöaika: 9.–24.9.<strong>2010</strong>. ja 6.–14.10.<strong>2010</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Oulun yliopiston <strong>arkeologia</strong>n<br />
oppiaine ja Pohjois-Pohjanmaan museo<br />
Tutkimusraportti: Mirette Modarress 30.11.2011 Oulun<br />
yliopistossa, kopio Museoviraston arkistossa.<br />
OULU TURKANSAARI<br />
Keskiaikaisen markkinapaikan kaivaus<br />
Pk 342205 Madekoski<br />
P: 7206330, I: 3439040<br />
N: 7203314, E: 438893<br />
z: 15<br />
Oulun yliopiston <strong>arkeologia</strong>n oppiaine<br />
Kaivaustenjohtaja: Mirette Modarress<br />
Oulun yliopiston <strong>arkeologia</strong>n oppiaine suoritti arkeologiset<br />
kaivaukset Turkansaaren vanhan kirkon ympäristössä<br />
31.5.–11.6.<strong>2010</strong>. Kaivaukset olivat jatkoa kesän <strong>2009</strong><br />
koekaivauksille ja ne olivat samalla <strong>arkeologia</strong>n oppiaineen<br />
opetuskaivaukset. Tutkimusten tarkoituksena oli hankkia<br />
lisätietoa keskiaikaisen markkinapaikan ja Turkansaareen<br />
1600-luvun lopulla rakennetun kirkon perustamisen aikaisista<br />
jäännöksistä. Lisäksi haluttiin edelleen selvittää kirkon itäpuolen<br />
päädyn kivijalan ulkopuolisten kivien merkitystä.<br />
Alueelle aukaistiin kaksi kaivausaluetta ja yksi koeruutu.<br />
Ensimmäinen kaivausalue aukaistiin kirkon pohjoispäätyyn,<br />
lähes suoraan jatkoksi vuoden <strong>2009</strong> kaivauksien koeojalle.<br />
Kesän <strong>2010</strong> kaivausten toinen kaivausalue sijoittui puolestaan<br />
saaren laakealle harjulle noin 30 metrin päähän kirkosta,<br />
edellisen kesän kaivausten pienemmän koeojan viereen.<br />
Tutkimuksissa havaittiin, että kirkon päädyssä sijainneet kivet<br />
eivät muodostaneet toista kivijalkaa ja koeojan kulttuurikerrokset<br />
rajoittuivat kirkon kivijalan ympärille. Harjun kaivausalueella<br />
sitä vastoin oli paksu palo- ja likamaakerros sekä jäännöksiä<br />
kivikiukaasta. Kaivausalueilta löytyi kolme kuparikolikkoa:<br />
kirkon kivijalan välisistä maakerroksista kaksi kolikkoa vuosilta<br />
1725 ja 1749 sekä harjulta vuodelta 1629. Muut löydöt<br />
koostuivat lähinnä lasista, liitupiipun pätkistä, rautaesineiden<br />
katkelmista ja -nauloista sekä vähäisestä määrästä keramiikkaa.<br />
Löydöt: KM <strong>2010</strong>038:1–113<br />
Ajoitus: 1300–1900-luvut<br />
Tutkitun alueen laajuus: 18,35 m ²<br />
Kenttätyöaika: 31.5.–11.6.<strong>2010</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Oulun yliopiston <strong>arkeologia</strong>n<br />
oppiaine<br />
Tutkimusraportti: Mirette Modarress 31.5.<strong>2010</strong> Oulun<br />
yliopistossa, kopio Museoviraston arkistossa.<br />
PIHTIPUDAS PITKÄNIEMI<br />
Mahdollisen uhriröykkiön koekaivaus<br />
Pk 234304 Iso-Kotajärvi<br />
P: 7198145, I: 3406778<br />
N: 7043373, E: 406920<br />
z: 180–182<br />
Keski-Suomen museo ja Pihtipudas-seura<br />
Kaivaustenjohtaja: Miikka Kumpulainen<br />
Pihtiputaan Saarijärven Pitkäniemi on suopohjaisen erämaajärven<br />
niemi, jonka päässä on kansatieteen keruuarkiston<br />
mukaan kalajumalan uhriröykkiö (K2:85–93; 1957).<br />
Pihtiputaan Muurasjärven kyläläisten mukaan röykkiön<br />
maanpäälliset osat on tuhottu 1970-luvulla nuorten juhannusjuhlinnan<br />
seurauksena ja paikalla ei nykyään ole maan päälle<br />
havaittavaa röykkiötä. Niemessä on mahdollisen röykkiön<br />
jäänteiden lisäksi nuotiopaikkoja, joista osa on hyvinkin<br />
nuoria. Paikkaa ei ole aikaisemmin tutkittu arkeologisesti,<br />
eikä kohdetta ole merkitty kiinteäksi muinaisjäännökseksi.<br />
144
Change language