arkeologia-suomessa-2009-2010
arkeologia-suomessa-2009-2010
arkeologia-suomessa-2009-2010
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Linjaus tarkastettiin maastossa 18.8.<strong>2009</strong> Ruotsilan ja Äimälän<br />
välillä vesihuoltolinja kulkee pelloissa, jotka eräiltä osin<br />
vaikuttivat topografisesti otollisilta rautakauden muinaisjäännöksille.<br />
Peltoja ei voitu tarkemmin tutkia, koska ne<br />
olivat viljalla tai nurmella. Lassilan kohdalla vesihuoltolinjahaara<br />
kulkee 1700-luvun kylätontilla tai aivan sen vieressä.<br />
Alueella todettiin tummaa tulikukkaa ja koekuopassa palanutta<br />
savea.<br />
Löydöt: –<br />
Kenttätyöaika: 18.8.<strong>2009</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Etelä-Pälkäneen vesiosuuskunta<br />
Tutkimusraportti: Timo Jussila 31.8.<strong>2009</strong> Museoviraston<br />
arkistossa.<br />
RAAHE LAIVAKANGAS<br />
Muinaisjäännösten merkintä<br />
Museoviraston <strong>arkeologia</strong>n osasto<br />
Tutkija: Sami Viljanmaa<br />
Laivakankaan kultakaivoksen toiminta-alueelta merkittävät<br />
muinaisjäännöskohteet oli määritelty Nordic Mines AB:n<br />
maaliskuussa <strong>2009</strong> esittämän aluekäyttösuunnitelman ja<br />
Museovirastossa järjestetyn neuvottelun perusteella. Merkittäviä<br />
kohteita oli kaikkiaan yhdeksäntoista.<br />
Muinaisjäännökset pyrittiin merkitsemisessä rajaamaan<br />
maastossa selvästi havaittavasti. Rajauksen lähtökohtana<br />
käytettiin Timo Jussilan vuonna 2006 alueesta laatiman<br />
inventointiraportin tietoja. Osa kohteista oli selvästi erottuvia,<br />
erityisesti alueen kaksi jätinkirkkoa, useimmat rakkakuopat ja<br />
kookkaimmat röykkiöt. Muutamilla kohteilla ei havaittu mitään<br />
sellaista muinaisen ihmisen toiminnasta kertovaa, joka olisi<br />
auttanut muinaisjäännöksen rajojen määrittämistä, ja kyseisillä<br />
paikoilla pitäydyttiin mahdollisimman tarkasti Jussilan raportissaan<br />
esittämissä aluerajauksissa.<br />
Merkinnässä käytettiin punavalkoista muovista merkintänauhaa<br />
sekä läpimitaltaan noin tuuman paksuisia teroitettuja puupaaluja,<br />
jotka lyötiin lapiolla kiinni maahan tai tuettiin kivirakka-alueilla<br />
kivien väliin. Jos kohteen alueella kasvoi<br />
puustoa, kiinnitettiin nauha puihin. Merkintänauhat pyrittiin<br />
kiinnittämään maksimissaan noin kymmenen metrin välein,<br />
jotta yksittäisen nauhan irtoaminen ei vaikeuttaisi kohteen<br />
rajojen hahmottamista. Merkitsemisen yhteydessä kirjattiin<br />
myös rajatun alueen ääreiskoordinaatit GPS-paikantimesta ja<br />
kohteet valokuvattiin. Merkinnät ovat löydettävissä maastosta<br />
useiden vuosien ajan, mikäli niitä ei maastosta tahallisesti<br />
poisteta. Kohteet eivät siis ole vaarassa tuhoutua vahingossa,<br />
koska merkitsemisen seurauksena ne havaitaan väistämättä<br />
alueelle kohdistuvien maankäyttötoimien yhteydessä.<br />
Löydöt: –<br />
Kenttätyöaika: 28.9.–2.10.<strong>2009</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Nordic Mines AB<br />
Tutkimusraportti: Sami Viljanmaa 3.11.<strong>2009</strong><br />
Museoviraston arkistossa.<br />
Raahen Laivakankaan kultakaivoksen alueella merkittiin yhdeksäntoista muinaisjäännöstä, jotta ne havaitaan maastossa helposti. Yksi merkityistä<br />
kohteista oli Pirttivaaran jätinkirkko. Kuva: Sami Viljanmaa, Museovirasto.<br />
I området för en guldgruva i Laivakangas i Brahestad markerade man nitton fornlämningar så att de är lätta att urskilja i terrängen. Ett av de<br />
markerade objekten är jättekyrkan i Pirttivaara. Foto: Sami Viljanmaa, Museiverket.<br />
113
Change language