arkeologia-suomessa-2009-2010
arkeologia-suomessa-2009-2010
arkeologia-suomessa-2009-2010
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
SOTKAMO KUIKKALAMMENTIE<br />
Esihistoriallisen pyyntikuoppakohteen kaivaus ja historiallisen<br />
ajan tervahaudan dokumentointi<br />
Pk 323308 Sotkamo<br />
P: 7116211, I: 3561838<br />
N: 7113232, E: 561642<br />
z: 150–157<br />
Museoviraston <strong>arkeologia</strong>n osasto<br />
Kaivaustenjohtaja: Petro Pesonen<br />
Sotkamon Kuikkalammentien muinaisjäännöstä tutkittiin<br />
kesä-heinäkuussa <strong>2009</strong> vajaan kahden viikon ajan. Paikalle<br />
on kaavoitettu liikerakennus, paikoitusaluetta sekä uusia<br />
katujärjestelyitä ja alueen rakentaja Kiinteistö Oy Vuokatin<br />
Liikekeskus kustansi paikalla arkeologiset kaivaukset muinaismuistolain<br />
15 §:n mukaisesti. Tarkoituksena oli alun perin<br />
tutkia neljä pyyntikuoppaa ja dokumentoida tervahauta, mutta<br />
alueen toisen maanomistajan vastustuksen vuoksi pohjoisimpien<br />
kahden pyyntikuopan tutkiminen jätettiin toistaiseksi.<br />
Näin ollen kaivaustutkimukset kohdistuivat pelkästään läntiselle<br />
kumpareelle, jossa kaivettiin kahden aiemmin tunnetun lisäksi<br />
yksi kaivauksen yhteydessä havaittu pyyntikuoppa sekä<br />
dokumentoitiin tervahauta avaamalla se puoliksi turpeista.<br />
Kaivauksilla pyrittiin saamaan kustakin kuoppajäänteestä<br />
ainakin yksi leikkaus sekä ottamaan hiilinäytteitä kuoppien<br />
ajoitusta varten. Kaivausten perusteella kaikki kolme tutkittua<br />
rakennetta ovat todennäköisesti pyyntikuoppia, joiden halkaisija<br />
oli 1,5–4,5 metriä ja lisäksi niiden ympärillä oli kuoppaa<br />
kaivettaessa muodostuneet vallit. Syvyydeltään kuopat olivat<br />
1,8–2,4 metriä. Yhdestä pyyntikuopasta otetut kaksi hiilinäytettä<br />
lähetettiin ajoitettavaksi – toinen näytteistä on kuopan<br />
pohjalta ja toinen vallin alle jääneestä vanhasta turvekerroksesta.<br />
Tervahaudan rakenteeseen kuului alarinteeseen tehty<br />
juoksutusaukko, halkaisijaltaan itse hauta oli noin kahdeksan<br />
metriä.<br />
Löydöt: KM 37987:1–5<br />
Ajoitus: esihistoria, historiallinen aika<br />
Tutkitun alueen laajuus: 36 m ²<br />
Kenttätyöaika: 29.6.–8.7.<strong>2009</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Kiinteistö Oy Vuokatin Liikekeskus<br />
Tutkimusraportti: Petro Pesonen 29.12.<strong>2009</strong><br />
Museoviraston arkistossa.<br />
TAMMELA KESKINEN<br />
Kuoppajäännöksen koekaivaus<br />
Pk 211311 Lautaporras<br />
P: 6756009, I: 3335246<br />
N: 6753174, E: 335142<br />
z: 127,5 – 129<br />
Museoviraston <strong>arkeologia</strong>n osaston koekaivausryhmä 2<br />
Kaivaustenjohtaja: Simo Vanhatalo<br />
Museoviraston <strong>arkeologia</strong>n osaston koekaivausryhmä 2 tutki<br />
kuoppajäännöksen, jonka kohdalle oli suunniteltu kesämökki.<br />
Kuoppa, jonka halkaisija oli 1,5 metriä, tutkittiin koeojan ja<br />
sen profiilin avulla.<br />
Kuopan syvimmässä kohdassa oli hiiltyneen puun kappaleita<br />
ja kuumuudessa punertavaksi värjääntynyttä hiekkaa. Kuopasta ei<br />
löytynyt yhtään löytöä eikä kuopan rakenteen ja ilmiöiden perusteella<br />
sen käyttötarkoitusta saatu selville. Ympäristöön kaivetuista<br />
koekuopista ei löytynyt mitään kuopan ajoittamiseksi tueksi.<br />
Löydöt: –<br />
Ajoitus: –<br />
Tutkitun alueen laajuus: 4000 m ² , kaivettu 8 m ²<br />
Kenttätyöaika: 11.–15.5.<strong>2009</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Museoviraston <strong>arkeologia</strong>n<br />
osaston koekaivausryhmä<br />
Tutkimusraportti: Simo Vanhatalo 4.11.<strong>2009</strong><br />
Museoviraston arkistossa.<br />
TAMMELA VAIHIJOKI 1<br />
Rautakautisen asuinpaikan koekaivaus<br />
Pk 211310 Pehkijärvi<br />
P: 6753429, I: 3329425<br />
N: 6750595, E: 329323<br />
z: 107–110<br />
Oulun yliopiston <strong>arkeologia</strong>n laboratorio ja Turun yliopiston<br />
<strong>arkeologia</strong>n oppiaine<br />
Tutkijat: Jari-Matti Kuusela ja Jasse Tiilikkala<br />
Oulun yliopiston <strong>arkeologia</strong>n laboratorio teki koekaivauksen<br />
Tammelan Vaihijoki 1:n rautakautisella asuinpaikalla yhteistyössä<br />
Turun yliopiston <strong>arkeologia</strong>n oppiaineen kanssa<br />
13.10.<strong>2009</strong>. Koekaivaus liittyi Tammelan kunnan rautakauden<br />
periodi-inventointiin.<br />
Vaihijoki 1:n asuinpaikka sijaitsee pellon vierellä olevalla<br />
kumpareella lähellä osittain kuivatun Pehkijärven luoteispäätä.<br />
Kohde löytyi Tammelan inventoinnin yhteydessä vuonna 2006,<br />
jolloin kumpareen etelä- ja länsipuolelta havaittiin merkkejä<br />
kiinteästä muinaisjäännöksestä – rautakauden keramiikkaa,<br />
palanutta luuta, palaneita kiviä sekä likamaata. Paikan<br />
topografia viittaa siihen, että kohde saattaisi olla asunpaikan<br />
sijaan kalmisto.<br />
Myöhemmin metallinilmaisimen avulla havaittiin, että kumpareen<br />
kaakkoispuolella on runsas metallisignaalien keskittymä<br />
lähellä käytössä olevaa latoa. Tämän vuoksi pyydettiin<br />
Museovirastolta lupaa tutkia kohdetta koekaivauksella. Lisäksi<br />
pyydettiin lupaa tehdä alueelta fosfaattikartoitus, jotta muinaisjäännöstä<br />
voidaan tarkemmin rajata.<br />
Pyyntikuopan profiilia vaaitaan Sotkamon Kuikkalammentiellä. Kuva:<br />
Petro Pesonen, Museovirasto.<br />
Profilen av en fångstgrop avvägs vid Kuikkalammentie i Sotkamo. Foto:<br />
Petro Pesonen, Museiverket.<br />
Kohteelle avattiin yksi 1 x 1 metrin suuruinen koeruutu metallikeskittymien<br />
kohdalle. Lisäksi alueelta yritettiin ottaa sarja<br />
maaperänäytteitä, mutta huomattavan kivinen maasto rikkoi<br />
kummatkin mukana olleet maaperäkairat, eikä näytteenottoa<br />
voitu suorittaa loppuun. Koekaivauksella kuitenkin kyettiin<br />
80
Change language