arkeologia-suomessa-2009-2010
arkeologia-suomessa-2009-2010
arkeologia-suomessa-2009-2010
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
järven välinen kannasalue oli eteläosaltaan suljettu taisteluhaudoilla<br />
kapeimpien salmien kohdalta. Lisäksi alueelta<br />
tavattiin kuoppaliesi ja tervahauta. Kun alue on vesistöjä<br />
ajatellen keskeinen ja lisäksi maaperä on hiekkaisaa, pääosin<br />
mäntyä kasvavaa kangasta, ei kohteiden määrä ole yllättävä.<br />
Porontinan alue Rukan koillispuolella Virkkulan kylässä sekä<br />
Tiermaksen alue Kuusamon pohjoisosassa Käylästä koilliseen<br />
muistuttivat toisiaan maastollisesti. Alueet ovat kivikkoista<br />
moreenia, järvien rannat ovat lähes kaikki joko jyrkkiä tai<br />
matalia ja kosteita. Kankaat ovat enimmäkseen kuusivaltaista<br />
sekametsää. Molemmat alueet sijaitsevat hieman syrjässä<br />
keskeisiltä vesireiteiltä. Kummaltakaan ei tavattu muinaisjäännöksiä<br />
eikä esinelöytöjä.<br />
Kantojärven kaavamuutosalue Kantojärven länsirannalla,<br />
Rukan pohjoispuolella oli tasaista hiekkakangasta. Sieltä ei<br />
tavattu muinaisjäännöksiä.<br />
Löydöt: KM 38378–38381<br />
Kenttätyöaika: 9.–13.8.<strong>2010</strong><br />
Tutkimuskustannukset: virkatyö ja kaavoittajat<br />
Tutkimusraportti: Mika Sarkkinen 23.8.<strong>2010</strong> Pohjois-<br />
Pohjanmaan museossa, kopio Museoviraston arkistossa.<br />
KUUSAMO RUKA<br />
Osayleiskaava-alueen inventointi<br />
Kulttuuritutkijain Osuuskunta Aura<br />
Inventoija: Sami Viljanmaa<br />
Kuusamon–Rukan välialueella toteutettiin maankäytön suunnitteluun<br />
liittyvä muinaisjäännösinventointi Oulussa toimivan<br />
Kulttuurintutkijain Osuuskunta Auran toimesta ja Finnish<br />
Consulting Groupin tilaamana kesällä <strong>2010</strong>. Kohdealueen<br />
kokonaislaajuus oli noin 15000 hehtaaria. Inventoinnin<br />
tavoitteena oli tarkastaa aiemmin tunnettujen muinaisjäännöskohteiden<br />
nykytila sekä paikallistaa mahdollisimman runsaasti<br />
aiemmin tuntemattomia muinaisjäännöksiä. Tarkimmin havainnoitiin<br />
alueita, joille osayleiskaavaluonnoksen mukaan on<br />
todennäköisimmin kohdistumassa laajamittaisia maankäyttötoimia,<br />
ja alueita, jotka kartta-aineiston ja asutushistorian<br />
perusteella vaikuttivat muinaisjäännösten löytämiselle<br />
potentiaalisimmilta. Alueelta tunnettiin ennen kesän <strong>2010</strong><br />
inventointia kymmenen muinaisjäännöskohdetta.<br />
Inventoinnissa paikallistettiin kahdeksan aiemmin tuntematonta<br />
muinaisjäännöstä. Kyseisten kohteiden joukossa on viisi<br />
historiallisen ajan myllynpaikkaa, joista neljä paikallistettiin<br />
karttanimien perusteella, yksi tervahauta, yksi pyyntikuoppakohde<br />
sekä kaksi kivikautista asuinpaikkaa, joista toisessa<br />
havaittiin myös asumuspainanne. Lisäksi yhden myllynpaikan<br />
yhteydestä dokumentoitiin pärehöylään liittyneitä rakenteita.<br />
Kaava-aluetta ei voi katsoa kattavasti tutkituksi, vaan ainoastaan<br />
ne osat, joille osayleiskaavaluonnoksessa on suunniteltu<br />
rakennustoimintaa. Käytettävissä ollut aika suhteessa inventoitavan<br />
alueen laajuuteen ei myöskään mahdollistanut laajamittaista<br />
koekuoppien kaivamista kaikilla muinaisjäännösten<br />
löytämiselle potentiaalisilla paikoilla edes tarkimmin inventoiduissa<br />
osissa aluetta, mistä johtuen maanpinnalle näkymättömät<br />
kohteet lienevät aliedustettuina todelliseen määräänsä<br />
nähden.<br />
Löydöt: KM 38392:1–2<br />
Kenttätyöaika: 28.–30.6. ja 2.–8.8.<strong>2010</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Kuusamon kaupunki<br />
Tutkimusraportti: Sami Viljanmaa 20.9.<strong>2010</strong><br />
Museoviraston arkistossa.<br />
KUUSAMO VALTAVAARA<br />
Kulttuuriperintökohteiden inventointi<br />
Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut<br />
Inventoija: Ville Laurila<br />
Valtavaaran–Pyhävaaran suojelualue sijaitsee Kuusamon<br />
pohjoisosassa, välittömästi Rukan koillispuolella. Suojelualue<br />
on noin 750 hehtaarin laajuinen. Inventoinnin tavoitteena oli<br />
kartoittaa historialliset kohteet Valtavaaran hoito- ja käyttösuunnitelman<br />
tausta-aineistoksi.<br />
Valtavaaran alueelta inventoitiin ainoastaan yksi kulttuuriperintökohde,<br />
palovartiotornin jäännökset. Vaikka Valtavaara<br />
sijaitsee tunnettujen esihistoriallisten kohteiden läheisyydessä,<br />
vaaran jyrkät rinteet erottavat sen selkeästi alapuolisesta<br />
vesistöalueesta. Alueelta ei etsinnöistä huolimatta löydetty<br />
menneisyyden ihmistoiminnan jättämiä rakenteita.<br />
Löydöt: –<br />
Kenttätyöaika: 21.8. ja 26.8.<strong>2010</strong><br />
Tutkimuskustannukset: Metsähallitus Pohjanmaan<br />
Luontopalvelut<br />
Tutkimusraportti: Ville Laurila 8.4.2013 Metsähallituksen<br />
arkistossa, kopio Museoviraston arkistossa.<br />
LAPUA RUHA JA KESKUSTAAJAMAN<br />
ETELÄOSA<br />
Osayleiskaava-alueiden inventointi<br />
Mikroliitti Oy<br />
Inventoijat: Hannu Poutiainen ja Tapani Rostedt<br />
Inventointi on jatkoa syksyn <strong>2009</strong> inventoinnille. Tuolloin<br />
maastotyö keskeytettiin lumen tulon takia. Jatkoinventoinnin<br />
maastotyö tehtiin toukokuun puolessa välissä <strong>2010</strong>. Ruhan<br />
ja keskustaajaman eteläosan osayleiskaava-alueiden lisäksi<br />
tarkasteltiin keväällä <strong>2010</strong> myös Simpsiön aluetta. Simpsiön<br />
laella, rakennetulla alueella ja sen liepeillä on monin paikoin<br />
lohkokivikasoja, jotka ovat selvästi resenttejä.<br />
Täydennysinventoinnissa löytyi kolme aiemmin tuntematonta<br />
kivikautista asuinpaikkaa, joista yksi ehjänä metsämaastossa.<br />
Kaksi asuinpaikkaa sijaitsi nykyisellä pellolla. Joen länsipuolella<br />
tutkittiin tarkemmin mm. metallinpaljastinta käyttäen<br />
Vihollisrannan rautakautisen löytöpaikan aluetta, josta ei<br />
kuitenkaan saatu paikkaa selventäviä havaintoja.<br />
Talvella <strong>2010</strong> käytiin uudestaan läpi Lapuan vanha karttamateriaali<br />
Kansallisarkistossa. Lapualta ei juurikaan ole 1800-luvun<br />
puoliväliä vanhempia talotontteja kuvaavia karttoja. Arkistosta<br />
löytyi pari aiemmin huomaamatta jäänyttä karttaa. Niissä<br />
olevat talotontit ovat edelleen asuttuja, ts. ne sijaitsevat<br />
rakennetulla alueella.<br />
Lapuan vakituinen maanviljelykseen perustuva asutus on<br />
alkanut 1400-luvun lopulla. Asutuksen päätulosuuntana on<br />
pidetty Kyrön seutua ja ehkä osin myös Sastamalan seutua.<br />
Vakituista asutusta on edeltänyt eränautinta ja tervanpoltto,<br />
joka myös myöhemmin oli merkittävässä asemassa elinkeinona.<br />
Tervanpoltosta on jäänyt jäljelle – ainakin nyt tutkitulle<br />
alueelle – varsin vähän jäänteitä. Inventoinnissa havaittiin<br />
alueella vain neljä tervahautaa.<br />
180
Change language